Kolumni: Maaseutu nousuun?

Olen saanut tai pikemminkin joutunut seuraamaan maaseudun alasajoa läheltä.

Ensiksi lähtivät pienet maatilat, sitten viimeisetkin kyläkoulut ja lopulta kauppa-autokin lopetti kulkemisen. Palveluita on myös karsittu monesta taajamasta kovalla kädellä väkimäärän vähentyessä.

Ennen nykyistä kriisiä maaseutua ja siellä asuvia ihmisiä ei oikein ymmärretty. Mediassa puhuttiin vain maaseudun asuntojen romutuspalkkioista ja ihmeteltiin kovasti, jos ei kaupunkiin jostain syystä halunnut muuttaa.

Nyt ihmiset ovat kuitenkin joutuneet pakosta perusasioiden äärelle miettimään, mitä he elämältään oikein haluavat.

Olen aina ajatellut, että se on jokaisen oma henkilökohtainen asia, missä haluaa asua.

Meneillään oleva kriisi on kuitenkin saanut monet varmasti pohtimaan, että olisiko sittenkin maalla mukavampaa.

Itse päädyin tähän ratkaisuun jo kauan sitten. Asuin opiskeluaikoina kerrostalossa ja mietin jo silloin, että ei koskaan enää, jos ei ole aivan pakko. Yläkerran naapurin yölliset juhlat olivat omiaan auttamaan päätöksen tekemisessä.

Veikkaankin, että vielä jossain vaiheessa maaseudun rauha ja luonto houkuttelevat ihmisiä takaisin kotiseuduilleen.

Koronaviruspandemian aikana ei ole varmasti ollut mukavaa istua neljän seinän sisällä pienessä yksiössä karanteenissa kaupungissa.

Maalle ei kukaan kuitenkaan muuta, jos siellä ei ole työtä. Etätyö tulee olemaan tässä ratkaisevassa roolissa.

Nähtäväksi jää, miten tilanne tulee lopulta kehittymään, ja nouseeko maaseutu vielä uuteen kukoistukseensa.