Kolumni: Metsän makuja

Kyllä ihminen oppii kaikenlaista. Oppii olemaan omissa oloissaan, kun on pakko. Jos ei pääse kauemmas käymään, niin voi tehdä tutkimusretken vaikka omassa kodissaan. Niinpä tein oikeinkin avartavan tutkimusretken omaan kirjahyllyyni.

Kirjahyllystäni löytyi kesäkauteen liittyvä mielenkiintoinen kirja, joka nyt avautui uudella tavalla. Kirjan tekijät Simo Moisio ja Kati Nappa ovat muutama vuosi sitten Arktiset Aromit ry:n saaman maa ja metsätalousministeriön tuen avulla saaneet aikaan kirjan Metsän makuja.

Metsissä kasvaa marjoja, sieniä ja monenlaisia yrttejä, joista voi valmistaa herkullisia ja terveyttä edistäviä ruokia. Monenlaisia marjoja on metsissä ilmaiseksi: puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, karpaloa, lakkaa, juolukkaa, tyrniä ja variksenmarjaa.

Metsistämme löytyy myös runsas määrä erilaisia sieniä: herkkutatti, punikkitatti, kangastatti, mustatorvisieni, suppilovahvero, kantarelli, haaparousku, kangasrousku, kehnäsieni, lampaankääpä, vaaleaoraks, korvasieni, isohapero, kangashapero, viinihapero, ja keltahapero. Luonnonyrttejä löytyy niinikään: nokkonen, voikukka, poimulehti.

Voikukan ja nokkosen kuivattamista on jo tullut harrastettua monena vuonna.

Tästä metsäkirjasta tuli mieleen että voisi kyllä aivan hyvin laajentaa aikaisempaa enemmän vapaan luonnon antimien hyödyntämistä. Vuosien varrella on tullut kerättyä myös kuusenkerkkää, joka kohtapuoleen onkin valmista kerättäväksi. Siitä saa valmistettua mainiota herkkua, kuusenkerkkäsiirappia. Ilman omistajan lupaa ei kuusia kuitenkaan saa alkaa tyhjentämään.

Pakastimesta puolukat, mustikat ja puutarhamarjat hupenevat karanteenin aikana, samoin uhkaavat lasipurkit tyhjentyä kuivatetuista yrteistä. Uutta pitää saada. Menkäämme siis metsään!