Kolumni: Metsien antimet

Olen kirjoittanut kolumneja metsäisistä asioista lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Toki metsänomistajalle puista saatava rahallinen tulos onkin se tärkein ja merkittävin. Siksi metsänomistajat pyrkivät hoitamaan metsiään parhaan tietämyksen ja ymmärryksen mukaisesti.

Metsistä löytyy kuitenkin paljon muutakin rahanarvoista kerättävää, kuin myytävät puut. Tänä vuonna jopa nevoilta on kerätty tuhansia kiloja lakkoja Järviseutu-lehdenkin levikkialueelta. Ne, jotka pitävät lakasta ja sen mausta, ovatkin täyttäneet pakastimiaan talvea varten.

Myös minä kävin muutaman litran poimimassa lakkoja, eikä siinä edes kovin suurta vaivaa tarvinnut nähdä. Tämä kesä olikin, ainakin tällä alueella, harvinaisen hyvä lakkakesä.

Parhaillaan metsissä ovat mustikat kypsyneet poimittaviksi. Omien havaintojeni mukaan siitäkin saadaan kuitenkin ihan kohtuullinen sato. Mustikan marjat tosin saattavat paikoin jäädä pienikokoisiksi. Nyt kannattaakin etsiä mustikoita notkelmista ja kosteammilta paikoilta.

Puolukan keruuaika ei ole vielä käsillä, joten siitä ei vielä tiedä, millainen sato siitä tulee.

Suomessa on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan ulkolaisia marjanpoimijoita, jotka ovat olleet poimimassa marjaa jalostaville yrityksille kesäisin luonnonmarjoja jokamiehenoikeudella suomalaisissa metsissä.

Tämä toiminta on herättänyt paljon keskustelua tiedotusvälineissä sekä muutenkin ihmisten keskusteluissa. On sanottu, että ulkolaiset poimijat vievät suomalaisten marjat. Tänä vuonna sellaista ongelmaa ei ainakaan vielä ole ollut, koska korona pandemia on estänyt useista maista poimijoiden tulon Suomeen.

Toivottavasti nyt kaikki kynnelle kykenevät menevät metsiin noukkimaan marjoja, sillä metsän antimet ovat kaikki rahanarvoista, ja ennen kaikkea terveellistä ruokaa.

Lasse Heikkilä