Kolumni: Murrepakina: ”Asestenti arpeeti”

Poijjat kolistelloo porstuassa, pittäävät aikamoista meteliä. Laura juoksoo heitä vastaa,” Hilijaa, justii ettäkö työ kuule”! ”Mikä hätä sulla o”? Pikkulikat istuu nenä kiinni ratiossa ja Laura syöksyy mukkaa. ”Nyt alakaa Markus-sejä lastentunti, oo kirijottanu sinne runo ja opettaja meinas että se julukastaa tännää.” ”Elekää sitte virnuilko, se piti kirijottaa ylleiskielellä, opettaja autto mua siinä.”

”Oho vai o meillä runnoilija talossa, ei hiiskuta sannaakaa Lenni vanhimpana luppaa.”

Markus-setä kuuluttaa: ”Seuraavana onkin Laura Holopaisen seitsemän vuotta, runo: Koti. ”On minulla koti soma, se aivan ikioma. Meidän talossa on iso takka ja aitassa vaarin kylvövakka. Äiti-kulta minua halaa jos tunnen joskus mielipahaa. Isä on vahva kuin muuri, hänellä on sydän suuri. Siskojen kanssa on lysti olla, leikkejä keksimme kartanolla. Kaksi veljeä minulle riittää, vanhemmat usein heitä työstä kiittää” ”Olipa kaunis runo, Laura-tytölle kiitos, olet varmasti hyvätapainen ja kiltti lapsi” sanooMarkus-setä. Velijet alakaa taputtaa ja Laura iha meinaa pakahtua ylypeye tunteesta.

Juoksoo tohkeissaa navettaa, melekee kompastuu Rauha-asestenti pulloihi. ”Se mu runo luettii ratiossa, että työ kerenny sitä kuulemaa! O mulla se kirjotettuna”. ”Kohta myö tullaanki tuppaa, luetaa sitte yhessä” Jussi-isä kaappaa Laura sylliisä ja nostaa ilimaa: ”O meillä viksu tyttö, issääsä tullu.”

Tuva kaappikello löi viis, Rauhaki karijatarkkailija nousoo taloväe kans yhessä aamukahaville.

Helemi sai lypsettyä Ilona, ämpärissä olova maito punnittii kattokoukkupuntarilla. Siitä tiijetää montako kiloa lehemä tuottaa. Sitte oli sellane putkilo, jolla otettii näyte rasvapittoisuue saamiseks. Rasvasesta maijjosta saahaa rahhaa parraite. Iltane-ja aamune maijjotilikka pantii pienee lasipulloo.”Tuo meijjä Omenaki o alakanu ehtymää, eellisella kerralla heru parraite.”

”Eläs huoli meijjä Mansikki poiki vasta hilija se ei anna oikeaa tulosta. ”Ilona o ummessa ainaki kuukaue ”Rauha rupeaa taloväkeä innostamaa: ”Oottako työ kuullu: ”Lypsykonneet alakaa ylleistyä vähä joka pitäjässä.” ”Räknäsi äskö että kaheksa o lypsettävää teillä pia, se alakaa olla liia palijo kästyöks”

Helemi kahtoo Jussia:”Justiiha myö saatii pyykkikone,mitehä tyyris se mahtaa olla”?

Jussi luppaa ottaa asiasta selevää. Asestenti työhö kuuluu antaa ohojeita koko karija hoitoo. Ruokintaa, tunnutukse alottamisee enne poikimista. Lehemäkohtane kirijapito. Aina tulloo jottai uutta tietoa,pysytää aja tasalla.

Aamupuuro jäläkee Leena ja Liisa kiehnaa äitiää: ”Millo se kone alakaa pyörimää”?

Tytöt kahtoo tohkeissaa, Rauha kaapasoo puulatiko, sen sisällä o lautane ja sivulla veivi. Lautase sissää o pantu järijesyksee pullot missä maijjot o. ”Tulukaas lapset mua jeleppamaa, istukaa selät vastakkai noi justii, työ ossaatta. Teistä o iso apu ettei kone pääse hutjumaa” ”Oottakaa täti myö unneutettii yks asia, käyvvää äkkiä tupakammarissa ensi”. Mikähä niille mahto tulla? Kammarissa molemmat laittaa ihka uuvet nappaskengät jalakaa.”Voi yhe kerran mite fiiniä neitiä saa kyytii tännää, rasvarosentit varmaa nousoo.” Uuvella yrityksellä istutaa laatiko päälle. Se alako hurisemaa. Tytöt tuntoo ihtesä tärkeäks ja kuvitteloo olovasa karusellissä. Kone pyörii lujjaa. Kuha piisais tätä lystiä koko päivä. Laps saa ilosa nii vähästä, aikuset hymmyilöö tarttuuha se väkiste heihinki.

Marja-Liisa Rentola