Kolumni: Murrepakina: ”Ei oo rukkiise leivä eelle käynyttä”

Rukkiise leivä haju tuluvahtaa Lenni ja Lauri nennää ku hyö aukasoo ove pihalta tullessaa. Ensimmäiset leivät paistuvat kuuve leivä leiviuunissa. Ei mee aikakaa nii saatta poijjat ruista ranteesee Helemi-äiti luppailoo. Hän oli eellispäivänä pannu lämpyse veen juurikorvoo, ruijauhoja öysännu hilijaksee sekkaa. Juurta ei hän ruukannu käyttää, jätti sitä korvo reunoille ja pohojaa. Tupa lämmitettii ja uuniki etukättee. Taikina alakaa kuplimaa hilijaksee. Sen pittää saaha ilimaa ja sitä o sekotettava vällii. Aamusta tehtii uus valakea leiviuunii. Taikinaa lisätää suola ja alakaa vaivaamine. Lissää ruisjauhoja, hiivaa ei Helemi käytä o kokenu tekijä mone vuoje aja.

Hikine homma palakitaa se väki tietää. Vaivataa jokkaine kuivanu lumpura pois. Valamii taikina päälle Helemi tekköö risti, peittää hantuukilla, siinä saa nousta lämpyse hella päällä askareijje aja.

Kiire o tuppaa lypsyltä, taikina o koko lailla nousu. Risti o häipyny siitä tietää taikina olova valamista käsittelyy, varsinainee leipomisee. Kuumat hiilet veti uunirauvalla pois. Pikkutytöt saavat oma taikapala ja ottaavat mallia äiti taijosta. Reikäleipää pistetää pistelillä reijjät, sitte kohotetaa lämpysellä pöyvänkannellä joka o käännetty toisipäi.

Pitkävartisella leipälapiolla Helemi taite tällää leivät paistumaa. Pikkuste pienet leivät uuni suulle etteivät pala.

Puole tunni päästä vejetää leivät uunista. Väristä näkköö ja painosta onko ne kypsyny. Kopsuttaa pohojaa nii kumisoo.

Voi sullaa kuuma leivä päällä, isot poijjat syö ens näkemältä yhe kokonaise leivä. Meijjä äiti ossaa tehä maalima parasta leipää.

Lämpimäine käärästii hantuukii. Lyyli-mummolle naapurii viemisiks. Nii oli heillä tapana tehä. Lauri joka o jotenki ollu salaperäne,haluaa viijjä leivä.

Laita uunii kokonaisista ohoraryynistä puuro tulemaa iltaseks, lihhaa ja perunalaatiko. Kuha saa kaikki leivät paistettua.

Lauri vettää taskusta kirijee. ”Kuka ossaa arvata mistä oo saanu postia”? Suut täynnä maukasta leipää ei kettää näytä kiinostava moine kovertti.

”Vaarilta ja mummolta, kyssyyvät otetaanko meijjät vastaa pääsiäisenä? Tuovat mulle polokupyörä, mun kummit, heijjät täytys hakea asemalta”. Het alako tulla vipinää jäläkikasvuu ja äitiki mennöö hämillee. Millo oo viimeks nähäny vanahempiaa? ”Annas munki vilikasta mitä siinä lukkoo?”

Meillä o kova ikävä teitä koko konkkaronkkaa, kesällä viimeks nähty. Sisko o luvannu käyvvä meijjä yhe lehemä lypsämässä. Meille o annettu eläkepaperit molemmille ja nyt ollaa iha vappaita matkustaa.

Vihtori o toiminu kiertokouluopettajana ja myöhemmi kansakoulussa jatko sitä työtä. Saima teki kätilö hommia. Melekee kaikki Piispala kylä vauvat o nähäneet päivävalo häne avullaa.

Laurilla välähtää. ”Myö tehhääki iso kokko etteivät oo semmosta enne nähäny”jatkaa kuulumisia:”Muute Lyyli-mummo vakkuutti että Erkinki sakki tulloo Amriikasta pääsiäise aikaa.”

Jussi-isä ilimaantuu sissää ja jokkaine selittää yhtä aikaa. Ei taho selevää ottaa tuosta puhhee sorinasta. Päästyää jyvälle tulloo omat mielee. Mite kaivattuja vaimo vanhemmat ovatkaa. Jussilla ku ei ennää oo omia. Pääsiäisestä tullooki toine joulu, se o vissi.

Marja-Liisa Rentola