Kolumni: Murrepakina: Elämä solijuu

Sisko oikasoo ihtesä hetekalle yövuoro jäläkee. Mite tuo valavomine kyssyy voimia, lasaretissa oli näi kevväällä palijo rykiviä lunssapotilaita, juosta sai melekee alavariisa. Justii evväät kerkes syyvvä, mitehä kaua jaksa tätä yökö hommaa.

Ove luukusta kolahtaa lehti, oikee koverti kans. Helemiltä näyttäs olova. Hoksasi lehessä tämmöse ilimotukse, vastaaottoapulaista tarvitaa lasarettii. Siihe vaajitaa sairaahoitajakoulutus, tämä o ku sinua varte. Jussilla o noita ”silimäätekeviä”. Ei myö sinua väkiste tänne pyyvetä, itehä päätät, tässä vois olla mahollisuus. Elämä meillä soilijuu entisee tappaa, pari vuotias Lasse o semmone ikiliikkuja silimät pittää olla eessä ja takana. Vaari hoksas tehä sellase porti ettei aliommaa kiipeile rappusia vintille. Mummo kallas saappaitaa eilise päivä, mihi kummaa ne oo jättäny. Siinä sitte joka paikka koluttii, nii Lasse tulloo saappaat käissä, innossaa viisaa mite palijo käpylehemiä löysi.

Saappaat täynnä, ne o niijje koti, posket innosta hehkue ilimotti. Oo siinä sitte äkäne. Viime pyhänä otettii Lasse mukkaa kirkkoo, mitähä siitäki tulloo. Meleko hyvi suju, pois lähtiessä eiköhä tormannu alttarille ja kysy kovvaa äänee papilta: Ookko tinä Jeetut?

Pappi silitti huvittuneena Lassen päätä ja sanoi että oon vai Häne palavelijansa. Tais hurmata koko kirkkoväe, yhtää poikkipuolista sannaa ei oo kuulunu.

Lukusat naurut o meillä piisannu, riskais kuule sinuaki. Viime kesäsyvännä ku olit Pekoniemellä Saima ja Vihtori tuppaatuliaisissa, koko kylähä siellä oli. Se jäläkee o yks isäntä yksieläjä kaivannu sinua ja uteloo millo oot tulossa tännepäi...Lenni ja Kaisa o julukassu kihlauksesa. Ens kesänä pijetää häät. Lenni oo saanu yllennykse tehtaalla. Lauri jatkaa syksyllä amattikoulussa. Laskut o heleppoja, jos vaikka jatkas insinööriks.

Likat käy kansakoulualaluokkaa.

Laura hinkuu keskikouluu pyrkimistä, joutus muuttaa tuolla ikkää kotoa asuntolaa, missä kotteerais. Tuntuu se ilikeältä, ikävä siinä tulloo mollemmipuoli.

Meillä o tännää iha elämää mullistava päivä, miesväki lähti raktori ostoo.

Helemikuussa naapuri Lyyli-mummo täytti kaheksakymmentä. Kepseä o vielä, ellääköhä sata vuotiaaks. On nii alhaise olone, ettei ois mittää juhulia halunnu. Myö Martat ei ees kyselty, kaikki tarjottavat myö rustattii. Väkeä tuli solokenaa, kirkkokuoroki kävi laulamassa. Jussi piti puhhee, ja meijjä Lauraki runnoili. Sai sellaiset taputukset että iha häkelty. Oli Lyyli otettu, monnee kertaa o käyny kiittämässä, lämpimäiset joukossa.

Erki pajahommat o alakanu runnaamaa nii hyvi o palakannu yhe vieraanki töihi. Mite oon ollu kiitolline, ku palasivat sieltä Ameriikasta.

Vielä se piti kertoa, vanahemmat lähtöövät reissuu Espanjaan, tämäki o ryhymämatka. Heillä piisaa vielä voimia matkustamisee. Täyttävät nii liki toisiaa seittemäkymmentä, niitä pakkoo lähtöövät.

En sitte kuuna kulla valakeana ois uskonu, että minu elämää näi rustataa. Hyvväähä hyö tarkottaa, tiijjä se. Saatas olla koko suku likellä toisiaa. Saakoha tässä une päästä kiinni millää sorttia, värkkyyttähä tämä meikäläistä. Nukuttava se o enne näi isoa päätökse tekoa.

Marja-Liisa Rentola