Kolumni: Murrepakina: ”Kipinät räiskähtellöö”

Laura viisoo jokkaista heijjä kartanolle piilosleikkii tulutta lasta.

- Yttena, kattena, korotena, vennaa, tillin tiipukka, nallin naapukka, juputin, pupuin, puksis pois!

Vällii ollaa nurkkajussia tai piukkasta. Iisaki tulo o saanu muijjenki kyläläiste lapsia völijyy. Lankalauantai kulluu rattosasti. Iisakki näyttää kolomea sormea Leenalle.

- Meijjä mummo pääsöö lasaretista näi mone päivä päästä.

Leena kehhuu.

– Meijjänki mummo ja vaari nouvvetaa tännää asemalta, poijjat ne hakkoo. Hyö kerkiöö kokolle ja Lauri saa uuve polokupyörä, ne o luvannu ku ne o sille kummia.

Lenni ja Lauri valijastivat yhessä hevose. Sitä enne hyö hikipäässä kokosivat kokkovärkit kassaa. Pari viikkoa koulu jäläkee olivat välisä ne hommannu. Mite juluma iso siitä tuli, pallaa vissii viimesenä.

Kylä nuorilla oli tapana tulla kahtomaa, mikä viimesenä jää kytömää.

Lenni nosti kapsäkit Virma kyytii, jeleppaa isovanahempia. Lauri o käspäivä ja kiitokse jäläkee hypänny uuve polokupyörä selekää. Ajjaa hurrauttaa mahotonta vauhtia, uuvet sähkötolopat vaa vilahtelloo silimissä. Mikä vappaue tunne!

Likat o juossu sisätilloihi ja luuraa karteekie takkaa, vähä jännittääki.

Kaua ei ujostella, ku vaari antaa tuliaisia.

– Myö vähä törsättii, afrikantähti o iha uus peli, tilasi sen. Kyniä oikee värillisiä, isommille kirijoja. Tässä sitte ryynimakkaroita, Kiviset vieläki muisteloo, ku Helemi hoijjit niijje lapsia tilluuaikaa, taisit saaha sellase navettakärpäse purema joka ei irti päästäny.

– Vaaria köpättää, mummo toppuutelloo.

Kolome sukupolove joukko ihailloo kokkovalakeaa, posket punasena kuumuuvesta. Vaalea savu nousoo olista.

– Oha poijjat teheny melekose työ, vaari kehuskelloo.

– Myöki kerättii risut porraspäistä, siivottii koko piha, heinät ja oletki vejettii Laura oikasoo topakkana.

– Joha työki ootta ollu ahkeria, mummo kehhuu ja kahtoo ihhaile lapselapsiaa.

– Mite palijo o saatu miettii kiitollisena mielessää.

Vaari vetäsöö kaikuvalla äänellä: Tuli räiskyy nuotiossa, savu hilijaa leijjailoo.

Ilta alakaa hämärtyä, likat kieppuvat isovanahempie kintereillä.

– Sieltähä näkkyy tulova kylä nuorta väkeä, meijjä oliki jo aika häipyä, vaari tuumailoo mennessää.

Lenni o siliminähe ilahtunu, ku havaihtoo Siirilä Kaisa olova jouko mukana.Tyttöjä huvittaa, näkköövät isä ja äiti mennöövä käskynkkää iltakäynnille navettaa.

Tuvassa o hilijasta, onkoha tytöt häirihtemässä vanahuksia. Helemi avvaa eustuva ove. Sinne o raahattu olokipatjat yliratisägyistä mummo ja vaari vieree lattialle.

Myö halutaa nukkua heijjä kanssa, ku nii harvo nähhää, hyö ovat yhessä päättäneet.

Leena ja Liisa nokiset nenäpäät pilikistää tilikkutäki reuna alta. Sekö saa Helemi heltymää. Uni o saanu jokkaise otteeseesa, paitsi Laura. Hän hivuttautuu peito alta, kihara ruskea tukka pörrössä, mustat pikisilimät tapittaa. Ihanku ilimetty isäsä!

Kutisoo hilijaa: Kysyttii lupa, iltarukkous o luettu, et ikkää arvaa mitä sain kuulla, mummolla ja vaarilla o kaks sallaisuutta, kuuli heijjä supiseva, luulivat mu nukkuva.

Sallaisuuksie palijastumine loppuu siihe, uni vie Lauranki mukkaasa.