Kolumni: Murrepakina: ”Olipa se hilikulla!”

Pikkutytöt puhua puluputtaa oitonaa kirkokyläreissusta joka eellispäivänä tehtii. Liisalla ja Leenalla oli syntymäajat viiko vällei. Helemi-äiti oli funteerannu mite sitä juhulittas.Ei pikkulikat oo ikkää körötelly potiauto kyyvissä enne. Imehtelyä piisaa koko reissu aja. Jotenki tuntuu fiiniltä ajjaa oikee isossa linija-autokyyvissä ku hevose reessä talavisi tai kärryissä sula aikaa.

Ossuuskassasta nostettii rahhaa. Helemillä o oma tili ku lapslissää alettii saaha kolome vuotta sitte.

Muisti samalla Lenni täyttävä kuustoista syksyllä ja rahatulo loppuu häne kohallaa siihe.

Heimo-Puotii suunnattii aluks. Tanttukankankaissa oli valinna varraa. Hyö väläppää ja valihtoo kauneimmat heijjä mielestä, valakoset kauluskankaat – napit koristeeks.

Nämä viijjää sitte oikee räätälille omeltavaks.

Seijan kahvila o lähellä räätäliä, siellä käyvvää ensi. Tytöt saavat punasta limonaatia ja nisusiat.

Liisa oli nähäny nappaskenkiä ossuuskaupa ikkunassa. Ei saanu silimiää irti niistä, vahi Leenaa koko loppuvuoje kuha saa tuommoset jalkaani kokkeilla. Eihä siinä mikkää auttanu, kenkunat o paketissa.

Kovi palijo ei kannettavaa ollu ruokakaupasta, elettii palijolti vielä omavarraistallouessa. Nekkuja ostetaa tuliaisiks. Jottai parempaa rustaa pöytää, ylihuomenna tulloo asestentti. Eustuva piisii pittää het tännää panna valakea Helemi aatokset o palluumatkalla jo kotiaskareissa.

Jussi juoksoo tulijoita vastaa: ”Vaiha het justii navettavaatteet, Mansikilta o vespää näkyvillä ja luule vasika olova perätilassa. ”Ei kerkie ees henkeä vettää nuo lehemät o aina miele päällä Helemiä harmittaa.

Mansikki hikkoili ja ähki, samalla rauhottu ku tuns hoitajasa. Helemi puhkas vespää ja kokkeili mite päi vasikka o.I ha selevästi takajalat ensi. ”Ku ei nyt nousis uuvestaa ylös ja alakas pouvvaamaa.”

Ei noussu oli nii uuvuksissa. Ei onneks oo hieho, saahaa me kahestaa se vejettyä. Takajalosta kiinni ja vetivät toen teolla. Nyt se mulijahti ulos muttei inahatanukkaa. Jussi hairas jalloista ilimaa, Helemi alkako puhistaa sieramia limasta, röörit o auki saatava. ”Nyt se henkäs, olipa hilikulla!” Helemi tuumas ja käit alko täristä. Jussi kappas vasika Mansiki ettee nuoltavaks. Sillo emä päästi mahottoma ilose mölläytykse ja puhisti vasika hanakkaasti.

Vasika karsina oli valamiiks puhistettu ja kuivia olokia pehmusteeks.

Ei tuo lehemä mittää väkövämpää tarvinnu kuuma ves kelepas. Joi kolome ämpärillistä.

Mansikki o heijjä parraita lypsäviä herruu hyvi. Uusmaito tippuu vetimistä, vasikalle piti saaha ternimaijjo lypsettyä het paikalla. Helemi käit oli tassaantunu ja nii sai vasikka ens maijjo, tuppaaki saatii iltane tästä. Sekkaa sai panna tavallista maitoa ainaki puolet, o tämä nii paksua ja mite keltasta.

Hilijasta o pirtissä, tytöt olivat kämpineet yliratisänkyy. Verho heilahti ku äiti kurkisti sissää. Siinä he nukkuvat uuvet nappaskengät jalossa. Mite sommaa oli kahtoa heitä, lapsuue kevättä. Kiitolline onne tunne valtas Helemi miele. Muistavat vanhanaki tämä päivä, hameskankaa ja nappaskengät limunaati ja nisusiat.

Liisa aukas silimäsä ja kysy het paikalla: ”Eisunkaa assestentti oo käyny”? ”Ei lapskulta ylihuomenna”. Äiti ties mite mielune päivä se o aina ollu lapsille, iha kuukaue kohokohta.

Leenaki heräs siihe syssyy ja ilimotti ”Pijä sitte näitä kenkiä jalossa ku istu siinä laatiko päällä.”

Marja-Liisa Rentola

>>>>>>> Stashed changes