Kolumni: Murrepakina, osa 2: Näläkää, alakaa pienekki jo hokea

Metä siimeksessä o jokkaise kateltava kuusta. Tytöt löytää jänikse jäläkiä ja oravanki.

Löytyy! huutaa Laura, het hoksasi! Isä o sitonu punase nauha puuhu Jussi harroo korvallistaa, pyöräyttää karvalakkiaa: ”Joo niihä tais tehä” ja isköö silimää. Nyt o puu ja tytöt reessä, kotimatka alakaa. Pihhaa päästyää hyö kirmasoo tuva rappusille, ottaa luua ja lakasoo lumet. Ne o vähä tamppaantunu vaatteisii.

Jussi vie hevose tallii ja tulloo hänki tuppaa. Isä lapasissa kiikkuu lumipalloja sekö naurattaa pikku-tyttöjä. Posket punasina kaikki istuu pöyä ääree.

Poijatki tulloo sammaa syssyy ja haisteloovat liha- perunoista lähtövää hajua. Näläkää alakaa pienekki jo hokea. Helemi-äiti nostaa kattila pöytää joho Jussiki istuu ja siunaa ruua. Hyvältä maistuuki, kissaki tulloo kirnuamaa jalakoihi. Osasa Helemi antaa Mirrille. Ruuat o syöty ja tytöt auttaa äitiä, sitte himmeli tekkoo.

Jussi oikasoo päästäveettävää, taijja ottaa nokkaunet. Rupes nii ramasemaa. ”Tuu säki Helemi mu lämpysee kainaloo, keitit nii makose ruua o mulla hyvä emäntä” Jussi kehhuu ja silittää vaimosa poskea. Kunno mies o Jussi ollu. Riiat o sovittu ja yksmielisyyte päästy toisiaa kunnioittae.

Mite muistaaki ilahuttaa ussei. ”Eikös Lenni oo vetäny heinät lehmille siellä ne rouskuttaa tyytyväisenä.”

Holopaisilla o kaheksa lypsävää, kolome ummessa. Kanoja o omiks tarpeiks, possu teurastettu jouluks. Pässipökkimät o jokkaisella iha omasta takkaa. Helemi o nytki tikannu uuvet sukat ja tumput jokkaiselle pukikonttii.

Kahe ihmise kuorsaus kuuluu kilipaa, sekös tenavia naurattaa. Hyö kikattaa iha kippurassa. Voi yhe tähe, Laura alakaa jauhamaa kahavipavut. Jussi herrää, hierasoo silimiä. Eisunkaa pukki oo jo käyny ku teillä näkkyy olova nii lystiä. Kahaviki valamiiks jauhettu ja kiuhuuha se pia hellalla.

Liisa oikasoo karteekia ja näkköö naapuri Lyyli-mummo tulova heille. Mite se navetta-aikaa, eihä mittää pahhaa o saattunu?

Väki asettuu kahvipöytää ku mummo porhaltaa sissää posket punasena. Päivää talloo. Oisko Helemi sulla aikaa lukea tämä kirije joka o kovertissa? Oon saanu Amerikapaketi poijjalta ja ku e ennää nää lukea enkä oikei ossaakkaa. Eihä sitä ollu aikaa moisee tenavana. Het oli työhö tarttuva ku kynnelle kykeni. Painaha puuta Lyyli, juua ensi kahavit. Rusinapitko tekköö kauppasa. Liisa alakaa väkertää rusinoita pullasta. Säästää ja syö ne viimesenä.

Helemi alakaa lukea kirijettä. Kaksoset o syntyny syyskuussa nelijästoista päivä. Matti ja Lyyli voivat hyvi. Esikoinen Iisakki nelijä lähettää terveisiä. Tullaa kesällä Suomee käymää ja katotaa oisko työtä tarijolla. Ohesena lähetän viiskymmentä tollaria jouluks. Riisryyniä, kahavia ja muutaki.

Amerikamakosia ja hyrrä Holopaise lapsille. Lyyli kaivaa pussukasta valakopunamellit ja punase hyrrä. No voi joha oli uutine. ”Pittäisköhä jo luovuttaa talo ja metät pojalle ku o perhekki ja Amerika rikkauvet nähty” kyselee Lyyli. Hän pistää Helemille ja Jussille makoset jossa o enkelikuvat. Nämä pannaaki kuusee ja syyä aattona sannoo Laura.

Jussi ottaa kantaa kirjeesee ku Helemi kanssa mennää tillaamaa lehemät. Iha oo ällikällä lyöty, mitä tuoho ossaa sanoa? Oisha se melekone tappaus, jos Erkki alaks talo isännäks.

Ei tarvihte sanoa, että väkiste, iha omasta tahostaa ottaa kontollee tila hoijjo. Ilone oloha tästä tulloo. Nyt Helemi lypsylle.

Piisaa meillä juttua voi yhe kerra. Lyylinki elämää tulloo vilskettä ja vanhuue turva.