Kolumni: Nostetaan tonttu pöydälle

Lomaa ja lepoa arvostavat kaikki, mutta joulu on juhlista vaativin. Kaupallinen hullunmylly kuivettaa pankkikortin käppyrälle, siivousjoukkojen liikekannallepano vaatii everstin otteet ja korvatulehdukseen johtava musiikillinen rekiretki alkaa lokakuussa. Tämä juhlakausi ei vaan “kick-in” kaikille niin kuin nuori sen sanoo, ei se potkaise tunnelmaa kattoon. Joulu ei ole jokaiselle mieluinen, mutta sitä on vaikea myöntää. Jouluaatto saattaa vaatia neljäkin automatkaa talosta taloon eikä se siihen jää. Välipäivinä kaasutellaan pitkin maakuntia pöydästä pöytään, että jokaisen luona ehditään kastaa torttua ja vaihtaa lievästi paleltuneet joulutähdet.

Ytimiin asti pultattu uskomus on, että joulun aikana kuuluu tavata kaikki synkimmätkin sukulaiset.

Jos jostakin perinteestä rohkenee livetä, syyllisyys on raskaampi kuin seitsemän kilon harmaasuolattu kinkku. Joulurauhanjulistus aiheuttaa ihan hysteerisen naurukohtauksen, sen sata asiaa on tekemättä ja sehän julistetaan kesken kiivaimman ja kuumimman touhun ja toiminnan!

Jouluihmiset hallitsevat tämän kaiken ja nauttivat jokaisesta askareesta. Kloriitinkestävän jouluihmisen stressinsiedon täytyy olla normaalia korkeampi. Miten he siihen kaikkeen pystyvät, siinä yksi joulun salaisuus. Heille olisi kauhistus viettää joulua jotenkin muuten kuin sitä on unholaan vaipuneesta miespolvesta toiseen vietetty. Kylpyläjoulu tai ulkomaanmatka, ajatuskin nostattaa kyyneleet jouluihmisen silmiin. Joulun sanoma on uskomattomassa ristiriidassa sen toteuttamisen kanssa. Käytännön järjestelyissä on tuotekehittelyn paikka. Auttaisiko joku sovellus?

Miianella Herrala