Kolumni: Onko rajoja?

Kaikella on rajansa. Tämä asia on saatu kokea vahvasti tämän kevään ja alkukesän aikana.

Ihmisten elämistä ja liikkumista on monella tapaa rajoitettu. Onko kaikella kuitenkaan rajoja?

Vaikka arki on muuttunut monella tapaa vaikeammaksi, on löytynyt paljon asioita, jotka ovat tuottaneet ihmisille jopa ennen kokematonta iloa ja riemua. Olemme oppineet arvostamaan asioita, jotka ovat olleet aina osa meitä ja ympäristöämme.

Luovuudella ja kekseliäisyydellä ei todellakaan ole mitään rajaa. Yhdessä pohtimalla, tietysti videoneuvotteluna, on kehitetty aivan upeita konsertteja ja muita ihmisiä ilahduttavia esityksiä Internetiin.

Itsekin olen saanut olla mukana Fagerkullafest-tiimissä, jossa luovat ihmiset ovat kehitelleet Facebook videoina aivan huikeita juttuja musiikista hyvinkin vakaviin hengellisiin pohdintoihin.

Tämän kesän yleisötilaisuuden peruunnuttua Festit päätettiin järjestää pienellä porukalla ja video esityksistä julkaistaan Fagerkullafest official –Facebook sivulla.

Luontoa meillä Suomessa on myös lähes rajattomasti. Erityisesti täällä maalla me pidämme sitä itsestään selvyytenä, mutta kaupunkilaisetkin ovat nyt huomanneet sen henkisen merkityksen.

Tutkimuksillakin on osoitettu sen ihmisen terveyteen, erityisesti mielenterveyteen, vaikuttavat hyvät puolet. Mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin aistia metsässä kulkiessaan sen rauha ja kiireettömyys.

Kaikkia aistejaan käyttämällä voi tuntea lähes sulautuvansa osaksi jotain suurta todellisuutta, jossa ihminen on vain yksi pieni osanen. Nöyränä siellä on kuitenkin kuljettava eikä ”takki auki takakenossa” isotellen.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun jotain menetetään, saadaan muuta tilalle, jos ei jäädä vain tuleen makaamaan ja voivottelemaan. Katsotaan luottavaisesti eteenpäin.

Tuula Kurunmäki