Kolumni: Perusterve - toistaiseksi?

Perusterve. Sellainen olen aina ollut ja olen edelleen. Jokin aika sitten terveystarkastuksessa sain kuitenkin ajattelemisen aihetta. Kun ikää on 50+, ei näköjään voikaan enää olettaa, että terveyteen liittyvät asiat pysyvät hyvinä itsestään ja ilman vaivannäköä.

Nyt viimeistään pitäisi saada painoa pudotettua, kasvisten syöntiä lisättyä ja herkuttelua vähennettyä. Tähän asti olen ajatellut, että riittää, kun olen raitis ja savuton, käyn vähän jumpalla ja lenkitän koiraa. Ja ”tiimarilaseilla” en kuulemma enää pärjää, käynti optikolla on vääjäämättä edessä. Eivätkä korkeimmat äänet tahdo kuulua, kuten ovat vielä muutama vuosi sitten kuuluneet. Saas nähdä, kuulenko vielä kesällä heinäsirkan sirityksen.

Verenpainetta pitää kotioloissa mittailla ja avokadoa lisätä ruokavalioon.

Mitään madonlukuja minulle ei luettu, mutta herätys todelisuuteen oli todellinen. Tämä tomumaja, joka on minulle annettu, todellakin vaatii huoltoa ja ylläpitoa.

Moneen asiaan voin vaikuttaa omilla toimillani mutta perimääni en. Kun lähisuvussa on korkeata kolesterolia, aivotapahtumia ja sydänvaivoja, on minun otettava mittausten osoittamat arvot ja asiantuntijoiden antamat ohjeet todesta.

Tiedon puutteesta ei ainakaan ole kyse: lehdet ja netti ovat toteuttamiskelpoisia niksejä pullollaan.

Niitä pitänee nyt ruveta lukemaan eikä vain katselemaan kauniisti toteutettuja kuvia.