Kolumni: Rakastettu on oikea nimesi

Meillä ihmisillä on taipumus suhtautua enemmän tai vähemmän kriittisesti rajoituksiin ja määräyksiin. Osalle on helpompaa ja osalle lähes mahdotonta ymmärtää, että määräykset koskevat myös häntä.

Liikenteessä tämä näkyy röyhkeytenä, joka uhkaa toistenkin turvallisuutta. On äärettömän itsekästä ajatella, että muut noudattakoot sääntöjä, minun ei tarvitse. Tämä elämä on yhteispeliä, jossa jokaisen siirto vaikuttaa toiseen ja lopulta koko yhteiskuntaan.

Ehkä tämä korona-aika on konkretisoinut vastuuta ja toisaalta tuonut esille sen, että kaikesta huolimatta ihminen ei vastuullisesti elämiselläkään kykene kaikkea hallitsemaan; elämä ja kuolema tai sairastuminen ei lopulta ole ihmisen omassa vallassa. Vastuullisuudella voidaan vaikuttaa esim. tautien leviämiseen, mutta taudin syntyminen on ihmisen ulottumattomissa.

Helposti tuijotamme vain rajoituksia ja niiden aiheuttamaa hankaluutta. Huomaamatta jäävät asiat, joita voimme tehdä rajattomasti.

Voimme ulkoilla, hakea metsäpoluilta voimaantumista. Voimme sytyttää kynttilöitä tai takkatulen, rauhoittua. Voimme rakastaa toisia rajattomasti, voimme etsiä ehkä pölyttyneet ilmaisut, jotka kertovat siitä, miten tärkeitä rakkaat ihmiset ovat. Sinä olet minulle rakas, sinä olet minulle tärkeä, tätä voimme sanoa ihan ilman rajoituksia. Jos ei ääressä, ainakin puhelimen tai muun laitteen välityksellä.

Rakastetuksi itsensä kokeminen on ihmisyyden tärkein kokemus. Rakastettu rakastaa enemmän kuin rakentaa vihaisia raja-aitoja ihmisten välille. Rakkaudesta käsin määräykset ovat toisten ihmisten ja itsensä suojelemista, ei rajoittamista.

”Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”