Kolumni: Resupelle kotoilee

Tanskassa on käytössä termi kaikelle ihanalle; hygge. Se voi tarkoittaa kotia, jossa on leppoisa tunnelma ja lempeä valaistus. Sisustustyynyt ovat värikartan mukaisessa järjestyksessä karkeasta pehmoisimpaan, taustalla soi tyylikäs, mutta kuitenkin jokamiehen ymmärrettävä jatsi.

Keittiön saarekkeelta haetaan vuodenaikaan sopivia juomia ja töpöstellään beessin sohvan nurkkaan alpakanvillaiset kotitöppöset jaloissa ja polville ilmava pellavapeitto. Ihanaa! Ei läikytetä juomaa, laitetaan ”kousteri” alle. Selaillaan värikästä aikakausijulkaisua, juorulehtiä nej men inte, se ei sovi hyggen henkeen.

Kotiasu on tyyliä casual; mukava, mutta katseen kestävä. Voi tulla naapuri omasta hygge-kodistaan tervehtimään eikä kummankaan tarvitse hävetä.

Tanskalainen osaa, tanskalainen on kepeä. Onhan toki meillä suomalaisillakin sellaista, mutta täällä on vedetty mutkat suoriksi, meillä termi voisi olla resupelle.

Resupellen kotiasu on äärimmäinen. Pehmeä kyllä, mutta se ominaisuus on saavutettu kovalla kulutuksella. Saumat ja kuminauhat eivät paina, koska niitä ei enää ole. Asu on itse valittu, mutta silti nolottaa, jos naapuri sattuu kananmunia lainaamaan.

Resupellekin kotoilee, mutta sitä kuvaamaan sopivat sanat rojahtaminen, lösähtäminen ja savuttava kynttilä. Resupelle retkottaa sohvallaan hankalassa ryhdissä sähköistävän fliissi-peiton taitoksissa. Siihen kun loiskahtaa musta kahvi, niin ketään ei haittaa. Resupelle pläräilee seiskaa ja siunailee, sellainen rauhoittaa ja ravitsee sielua tyydyttävämmin kuin sisustuslehti.

Hygge on kuin haavekuva, mutta resupelle, se on totta.

Miianella Herrala

>>>>>>> Stashed changes