Kolumni: Sahat nyt tukkipulassa

Alkuvuosi on ollut selvästi hiljaisempi puukaupan osalta edellisiin vuosiin verrattuna. Kuitenkin syksyn aikana ostot yksityismetsistä ovat lisääntyneet selvästi. Erityisesti päätehakkuuleimikot ovat menneet hyvin kaupaksi. Yksi reunaehto leimikoilla on ollut: puut tulisi olla heti hakattavissa. Eli leimikon pitäisi olla niin sanottu kesäkorjuukelpoinen. Silloin siitä saisi ostotarjouksen, joka olisi kenties metsänomistajaakin tyydyttävä.

Harvennusleimikoissa ei ainakaan vielä ole näkynyt samaa kiinnostusta ja nopeutta ostotarjouksien jättämisessä. Johtuneeko tämä siitä, että sahoilla ei ole samanlaisia puuvarantoja kuin kuiduttavalla teollisuudella. Sahat elävät ehkä enemmän ns. kädestä suuhun.

Uskon kuitenkin, että suurin syy sahojen suurempaan kiinnostukseen leimikoista on, että vaikka niitä pystyvarantoja olisikin, ne ovat paikoilla, josta niitä ei voi sulanmaan aikana korjata. Tästä tullaankin aika hankalaan yhtälöön. Samaan aikaan, kun maailmanmarkkinoilla sahatavaran kysyntä on lisääntynyt ja sahat tarvitsisivat raaka-ainetta, eli tukkia lisää, sitä ei pystytä metsästä korjaamaan, koska maa ei ole vielä roudassa.

Tällaisia vuosia meillä on ollut jo useita peräjälkeen. Vaikka ilmastomuutos kiihdyttää metsien kasvua, on sillä metsätalouteen myös negatiivisia vaikutuksia. Tällä alueella, jossa on paljon suoalueen metsiä, on korjuu hankaloitunut. Toivokaamme kunnon talvia tulevaisuudessa.

Toinen asia, joka on ehkä metsänomistajan kannalta myönteinen ja oletettavasti lisää puunmyyjän tilipussia, on se, että energiapuusta saa nyt aikaisempaa parempaa hintaa. Nyt ei ole enää väliä myykö puunsa energiaksi vai kuitupuuksi, eli poltetaanko se, vai tehdäänkö siitä puukuitua. Luja uskoni onkin, että kuiduttava teollisuus on pakotettu nostamaan kuitupuun hintaa saadakseen tulevaisuudessa riittävästi raaka-ainetta tehtailleen.