Kolumni: Seikka on se

Erityisolosuhteiden aikana on tullut lueskeltua. Kirjastovirkailijat ovat saaneet hakea teoksia kellarivarastoista asti; niin vanhoja, että niiden liepeissä on ollut ohjeita kirjojen tuulettamisesta, mikäli on lainannut ne sairaana.

On käynyt selväksi, että esimerkiksi Charles Dickensin huumori ja ihmisluonnon kuvailu on 1800-luvulla ilmestyneissä teoksissa vertaansa vailla.

Seuraavissa on vapaasti yhdisteltyjä lainauksia myös muun muassa Maiju Lassilalta, Mika Waltarilta ja Fjodor Dostojevskilta.

Humaltuneeseen henkilöön viitataan “viiniräähkän lennolla”, hän on myös “vahvasti hummannut” tai “pöhnännyt päänsä täyteen”. Lopulta juopunut “miehen mallikappale” tai “vätystelevä kekkeruusi” saattaa “kuukertua”.

Ilmeisiä asioita “huomaa jokainen, jolla on puoli silmää päässä”, henkilön ollessa luovutusaikeissa täytyy “puhua mieheen puhtia.”

Hän saattaa ajatella, että “haluan mille tahansa lomalle, potkutkin käy.”

Mikäli aivot eivät oikein toimi, sen voi ilmaista sanoen “ajatustoimi pötköttää päässä”. Perheen pää saattaa olla vetäytyvä, mutta toisinaan “isä reipastui sanomaan” esimerkiksi, että jälkikasvun olisi syytä “hankkia tiedon tinktuuraa”.

Tiukkoina aikoina “pidetään niukoilla annoksilla” ja pataan laitetaan kiehumaan “surkean satsin ykkönen”, tulos on “hornassa haudutettu”.

Kun parhaat puheet on puhuttu, “keskustelu saavutti lakipisteensä” ja “käppänäryväs” saattoi hajaantua “terhakasta hölkkää.”

Voi kaksisataa vuotta vanhan ilmaisun rikkautta!

Näiden klassikkojen kielestä nauttiessa voi vain “hirnahtaa kuin rotuponi”.

Miianella Herrala