Kolumni: Sisukkuus ja menestys

Olen melko jääräpäinen. Jos minulle sanotaan etten pysty johonkin, saatan kiusallanikin tehdä niin kauan töitä asian eteen, että pystyn.

Jatko-opiskelupaikkaa miettiessäni sain kuulla, etten onnistuisi suorittamaan lukion ja ammattikoulun sisältämää kolmoistutkintoa.

Ystäväni hymähtelivät, kun kerroin haluavani armeijaan. Minulle muistutellaan, kuinka mukavaa on maata lumihangessa kamalissa pakkasissa.

Minulle ehdotettiin kolmoistutkinnon puolessavälissä, että lopettaisin valokuvausopinnot oman jaksamiseni takia.

Sisukkuuteni ansiosta tutkintoni valmistuu joulukuussa. Sitten armeija kutsuu Tikkakoskelle.

Armeijassa on varmasti päiviä jolloin “hajottaa”. Tiedän sen ja olen päättänyt selvitä, sillä ovathan monet muutkin selvinneet.

Kaikki eivät välttämättä olisi pysyneet valinnassaan muiden negatiivisten kommenttien takia. Nuorilla on hienoja uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaisuudelleen. Epävarmuus voi kuitenkin olla esteenä suunnitelmien toteutumiselle. Nuoria täytyisi rohkaista enemmän yrittämään ja tavoittelemaan haluamaansa, sillä yksikin negatiivinen sana jää helposti mieleen ja saa epäröimään valinnan kannattavuutta.

Täytyy muistaa, ettei epäonnistuminen ole este päästä haluamaansa lopputulokseen. Epäonnistuessa täytyy yrittää uudelleen ja etsiä uusi tapa onnistua.

Niin pliisua kuin se onkin, niin usko unelmiisi ja yritä ensin itse. Jos et onnistu monen yrityksen jälkeen, niin tee sitten vasta kuten äitisi sanoi.

Janina Saarela