Kolumni: Syksyn satoa

Miksi meidän suomalaisten on aina oltava niin negatiivisia? Meillähän on asiat pääsääntöisesti aika hyvin. Kesällä ja alkusyksystä kuului valitusta, että marjasatoa ei kerää kukaan, kun aasialaiset marjanpoimijat eivät pääse samoissa määrin Suomeen kuin aikaisempina vuosina. Luulenpa, että aina suuri osa puolukoista ja mustikoista jää joka tapauksessa poimimatta.

Tänä syksynä olen seurannut sosiaalisessa mediassa ystävieni päivityksiä, joiden perusteella he ovat kokeneet suurta inspiraatiota metsissä samoiluihin. Tuntuu, ettei sieltä ei ole monetkaan voineet tulla tyhjin käsin takaisin. Marjoja tai sieniä on kannettu kotiin sanko toisensa jälkeen.

Olen itsekin varmaan saavuttanut jonkin tietyn vaiheen elämässäni.

Minulla kävi nimittäin elämäni ensimmäisen kerran niin, että jouduin hakemaan autosta kauppakassin, koska sienet eivät mahtuneet mukana olleeseen sankoon. Eihän niitä nyt voinut sinnekään jättää, eihän?

Näinä epävarmoina aikoina Suomen omavaraisuus on noussut tärkeäksi. Siksi pidänkin itsestään selvyytenä, että luonnosta saatavat tuotteet kerätään talven varalle talteen. Aina ei voi ajatella, että kaiken voi ostaa kaupasta. Muutenkin olisi syytä elintarvikkeiden valinnassa suosia suomalaista ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Oli ruokavalio sitten liha- tai kasvispainotteinen, on kuitenkin muistettava, että hiilijalanjälkeen voidaan myös vaikuttaa valitsemalla tuote, jonka kuljetusmatkat ovat jääneet mahdollisimman lyhyiksi.

Syksyn säilöntäaika on nyt ohi ja viimeisenkin purkin kansi on suljettu. Talvi saa tulla, kunhan vain on parempi kuin edeltäjänsä. Kyllä meillä maalla pärjätään.