Tallenna arkea kuvina

Valokuva kertoo jo sanana, että valokuvan oleellisin asia on valo. Ensimmäiset ”valokuvat” syntyivät auringonvalon ja varjon yhteisvaikutuksesta erilaisille pinnoille. Tietoisen valokuvauksen aika alkoi 1700-luvun lopulla, kun camera obscuran eli pimeän huoneen tuottama kuva onnistuttiin tallentamaan kemiaa käyttäen. Siitä alkaen valokuva on kertonut tai valehdellut enemmän kuin tuhat sanaa. Valokuvaa on käytetty totuudenmukaisessa dokumentoinnissa, mutta myös propagandassa ja suoranaisessa historian vääristelyssä.

Historian siirtäminen kuvina uuteen Soini-lukemistoon on jälleen tuonut esiin sen, kuinka tärkeää on pitää tallessa kaikki vanhat negatiivit, kuvat ja diat. Tuhoutunutta aineistoa on mahdotonta korvata. Kuva-aineistoa on säilytettävä suojatussa paikassa, jonne kosteus tai muut haitalliset vaikutukset eivät yllä. Kuvien tuhoutumisen tai katoamisen kannalta vaarallisia tilanteita ovat muutot, siivoukset, remontit ja myös perinnönjaot. Jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, niin kuvat kannattaa ehdottomasti myös skannata digitaaliseen muotoon.

Historian säilyttämisen kannalta tärkeimmät kuvat ovat niitä, jotka jäivät ottamatta. Tähän paradoksiin tiivistyy syvällinen totuus.

Perhealbumimme ja digikuva-arkistomme ovat täynnä kuvia erilaisista tapahtumista, häistä, hautajaisista ja maisemista. Tällaiset kuvat ovat tärkeitä muistoja ja sisältävät yksityiskohtia, joilla on vuosien päästä myös historiallista arvoa. Usein arjen kuvat kuitenkin puuttuvat. Tästä pääsemmekin toiseen valokuvauksen paradoksiin. Jos jokin tilanne tuntuu liian arkiselta tai tavalliselta kuvattavaksi, niin kuvaa se. Vuosien päästä ymmärrät juuri tällaisten kuvien arvon.

AARRE LÖYTÖMÄKI