Kolumni: Tuulivoima vastatuulessa

Kesän aikana uutisia kirjoittaessani ei ole voinut olla huomaamatta, että Järviseudun alueelle suunnitellut tuulivoimapuistot ovat nyt polttavan kuuma aihe.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus esimerkiksi valitti hiljattain Soinin Korkeanmaan tuulivoimapuiston poikkeuslupapäätöksestä (Järviseutu 19.6). Lappajärvellä on sen sijaan puuhattu kesäistä valokuvauskilpailua, jolla otetaan kantaa alueelle suunniteltuun tuulivoima-alueeseen.

Tuulivoimaa vastustetaan muun muassa voimaloiden potkureista lähtevän äänen, valojen ja varjojen aiheuttaman välkkymisen sekä voimaloiden maisemavaikutusten takia.

En tahdo uskoa, että kovin moni vastustaa tuulivoimaa itse energiamuotona, sillä sehän on uusiutuvaa energiaa ja lähes päästötöntä. Ongelmia alkaa kuitenkin syntyä, jos tuulivoimaloita suunnitellaan lähelle asutusta.

Vastustus on ymmärrettävää ja rehellisesti sanottuna en itsekään haluaisi näitä valtavia myllyjä pyörimään takapihalleni.

Mistä siis tuulivoimaloille löytyisi alueet, jossa ne eivät häiritse ympäröivää luontoa tai alueen asukkaita kohtuuttomasti?

Siinä onkin miettimistä.

Suomi ei myöskään pyöri pelkän tuulivoiman varassa, sillä tuuli itsessään on varsin epäsäännöllinen energianlähde. Tilalle tarvitaan aina myös jotain muuta, ja oli kyseessä sitten uusiutuva tai uusiutumaton energialähde, vastustusta tulee varmasti aina.

Uusi hallitus on ottanut tavoitteekseen, että sähkön ja lämmön tuotannon tulee olla Suomessa lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä huolto- ja toimitusvarmuusnäkökulmat huomioiden. Jos tästä tavoitteesta halutaan pitää kiinni, tuulivoima pysynee otsikoissa Järviseudulla myös jatkossa.

Teemu Niemelä

Lisää aiheesta