Kolumni: Unelman kautta iloa

Kerran alakoulun opettaja kysyi meiltä unelma-ammatista.

Tytöillä oli monta vastausta. Yksi vastasi, että hän halusi eläinlääkäriksi, toinen opettajaksi, kolmas äidiksi, neljäs sairaanhoitajaksi. Mutta poikien vastaukset olivat melko yksipuolisia. Vastaus oli salary man, suomeksi palkkamies tai toimistotyöntekijä.

Ennen ajateltiin, että salary maniksi voi ryhtyä kuka tahansa Japanissa. Siksi opettaja ihmetteli, miksi pojilla ei ole oikeaa unelmaa. Ehkä alakoulun poikien oli vielä vaikea päättää tulevaisuuden ammattia.

Lukiossa oli kuitenkin kaksi poikaa, joilla oli selkeä ammattitavoite.

Toinen ajatteli lääkärin ammattia, toinen halusi kehittää bioteknologiaa. Silti on totta, että monet japanilaiset miehet, samoin naiset, työskentelevät yrityksessä, vaikka he eivät tahtoisi.

Vasta eläkkeellä osa ryhtyy toteuttamaan, mitä on halunnut. Nämä unelmat ovat esimerkiksi maailmanympärysmatka, pianon soittaminen tai puutarhan hoito.

Itse koen, ettei unelman toteutumista tarvitse odottaa eläkeikään asti. Eikä unelma ole ainoastaan sitä, mikä tuntuu hyvältä vain itselle. Voi hyvin olla, että oman unelman kautta iloa jaetaan myös muille.

Syksy on uuden opiskelun tai harrastuksen kausi täällä Suomessa. Ei tarvitse huolehtia, mitä muut ajattelevat. Sekin on mahdollista, että 70-vuotias aloittaa baletin.

Shuhei Yamaguchi

>>>>>>> Stashed changes