Kolumni: Väsymyksestä vireyteen

Katsoin keskusteluohjelmaa, jossa emeritusprofessori, lääkäri Sirkka-Liisa Kivelä avaa tutkimustyötään ikäihmisten depressiolääkkeiden käytöstä.

Tulokset viittaavat häkellyttävästi lähimmäisyyden luoviin keinoihin estää masennusta vanhusväestössä. Kivelä on toiminut sekä geriatrisen lääkehoidon ja yleislääketieteen dosenttina Turun ja Helsingin yliopistoissa ja on itsekin 74-vuotias. Hän toteaa, että psykososiaalista väliinputoamista eivät masennuslääkkeet auta. On keksittävä verkostoja, luovia yhteisöjä ja keinoja, joilla ihmisten yksinäisyyden tunnetta hälvennetään.

Olisiko aika asettua pihagrillien ääreen juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia naapureiden kanssa, liikkumaan tai liikuttamaan ikäihmisiä. Entä ystäväpalvelut, lähisukulaisten luovat keinot lähestyä läheisiään.

Minua ilahdutti haastattelu, koska itse emeritusprofessori hehkui hyväntuulisuutta ja elämäniloa. Kun ikää tulee, elämä ei ole ohi, vaan areenalle astuvat monet uudet harrastukset ja mahdollisuudet kunkin terveyden ja vireystason mukaan. Kesällä näyttelyt, konsertit, kulttuuri, liikkuminen luonnossa tai käynti tiekirkossa, joissa ainakin täällä Alajärvellä on mahdollista jutella aika ajoin kuuntelijan kanssa, saa aikaan olotilan: En ole yksin!

Mieli Ry teki tilastoja koronavuodesta 2020 chattiin ja palveluiden ääreen hakeutuneista. Esimerkiksi nuorille suunnattu kriisiapu ”Sekaisin-chatti” otti vastaan puheluita yli 200 000 ja chatissä käytiin noin 20 000 keskustelua. Yhteydenottoja pikaisesti neuvoa kysyen tuli 135 000. Mieli Ry painottaa, että ihmisen mielen ollessa sopeutuva ja kimmoisa, ihminen löytää tavat pärjätä ja mennä eteenpäin. Sama toimii toisinpäin: mitä hauraampi mielenterveys on kriisin kohdatessa, sitä vaikeampi on myös löytää tietä ulos. Ei jätetä ketään yksin.