Elämä kantaa

Viime viikonvaihteessa vietettiin monessa perheessä tunteikkaita hetkiä. Moni nuori valmistui ammattiin tai painoi päähänsä valkolakin. Kymmenet tuhannet nuoret viettivät myös peruskoulun päättäjäisiä.

Itse kävin pyyhkimässä silmäkulmiani Alavuden yläkoulun kevätjuhlassa. Erityisesti herkistyin juhlan päätösnumeron aikana, kun yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ryhmä esitti Samuli Edelmannin muutama vuosi sitten levyttämän kappaleen Mahdollisuus.

Sen sanoituksessa tiivistyy nuoren ihmisen, peruskoulun ja lukion päättävän tai ammattiin valmistuvan uuteen elämänvaiheeseen liittyvät tunteet; luopumisen vaikeus, epävarmuus ja edessä avautuvat mahdollisuudet. Taitaako tuota vaihetta vanhemman näkökulmasta oikein paremmin kuvailla kuin Eppu Kosonen on kappaleeseen riimitellyt:

”Lähdetkö kauas? Meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit? Kuinka sun käy? Ihminen hauras, vielä sun itkus öisin korvissani soi. Ja vaikka joskus vaarallinen on matka, silti ihmeellinen mahdollisuus.”

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että meidän aikuisten pitäisi tukea ja rohkaista nuoria toteuttamaan itseään. Se osa ei ole aina helppo, sillä luopumisen tuska voi olla suuri. Silti vanhempien pitäisi luottaa siihen, että nuoren siivet kantavat. Kuten ylioppilas Emilia Koivunen Alajärven yo-juhlassa totesikin, joskus oman jutun löytäminen voi vaatia useamman kokeilun.

Toivon rohkeutta nuorille, jotka astuvat kohti aikuisuutta. Toivon myös voimia meille aikuisille, joiden pitäisi malttaa päästää irti. Kyllä elämä kantaa.

Ella Nurmi