Ei sittenkään aina opettaja

Syksy tuntuu olevan teemapäivien kulta-aikaa. Kuluvalla viikolla esille on nostettu ainakin imetys, vanhukset, eläimet, korvapuustit ja opettajat. Valitsen aihepiireistä tässä tekstissä esille nostettavaksi tämän viimeisen.

Maailman opettajien päivä oli itse asiassa jo eilen. Sen tavoitteena on muistuttaa opetus- ja kasvatustyön tärkeydestä muuttuvassa maailmassa. Päivää on vietetty Unescon aloitteesta jo 27 vuoden ajan. Päivällä ei juhlisteta vain jokaista opettajaa, vaan se peräänkuuluttaa valtioita pistämään maailmanlaajuisesti koulutuksen etusijalle, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus päästä koulutetun opettajan oppiin. Kyllä, kannatetaan!

Opettajien arkihuolet ovat nousseet erityisellä tavalla esille myös Suomessa tänä syksynä. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n kyselystä kävi syyskuun lopulla ilmi, että yli puolet opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Kyselyyn vastasi 2 600 opettajaa ja peräti 57 prosenttia kertoi menneen vuoden aikana harkinneensa muuta työtä. 80 prosentilla alanvaihtoa harkinneista syy oli työn kuormittavuudessa. Huolestuttavaa.

OAJ kysyy opettajanpäivän markkinointikampanjassaan:

Jos pitäisi nimetä yksi opettaja, jonka tulet aina muistamaan, kenet nimeäisit?

Juuri viime päivinä mielessäni on ollut kaksi vuotta Lakaniemen ala-asteella Vimpelissä minua opettanut, lauantaina edesmennyt, Kari Lakaniemi. Moni tunsi hänet pesäpalloilijana tai myöhemmin kunnallispoliitikkona, mutta minulle hän pysyi aina opettajana. Päällimmäiseksi muistoksi hänestä on jäänyt huumori.

JOHANNA KATAJA