Neljän mestarin viikonloppu

Twitter lauloi samanlaista viestiä. Poimin muutamia. Petri K: ”Kyllähän Matti Iivarinen on se kovin jätkä kenelle tämän mestaruuden suo. Kaikkien aikojen lukkari edelleen, piste!”

Antti Kurvinen: ”Pesisihmisen sydäntä on lämmittänyt se, miten Manse on lisännyt Pirkanmaan kiinnostusta kansallispeliin. Kausi on hieno tarina. Erityisonnet Matti Iivarinen: eka kulta pelinjohtajana. ”

Olli Eronen: ”Matti Iivarinen sai vihdoin kruununsa. Matti on yksi hienoimmista tapaamistani pesäpallopersoonista.”

Erno Mäkiniemi: ”Superpesismestaruudet meni pelinjohdollisesti Alajärvellä syntyneelle ja alajärveläistyneelle. Onnittelut Jarkko Pokela ja Matti Iivarinen.”

Viikonloppu oli aivan käsittämätön alajärveläläisittäin katsottuna: neljä Suomen mestaruutta. Ne ottivat Säde Alanen, Ville Hautamäki, Matti Iivarinen ja Niku Ketola. Emmekä ohita Jarkko Pokelaa Porin Pesäkarhujen viuhkamiehenä, hänkin on Alajärveltä kotoisin ja Ankkuri-kasvatti.

Hyvin vahvasti somessa pomppasi silmille ilo siitä, että juuri Matti Iivarinen sai vihdoin mestaruuden. Ja aina on sitten jonkin sortin kateellisten ja mustamaalajien joukko. Se on menestyksen tympeä lieveilmiö.

Katsoin suomen sanakirjaa. Siellä mestari selitetään näin: erittäin etevä, taitava, kyvykäs henkilö, taitaja, taituri, tekijä, kyky, virtuoosi.

Tämä sopii kaikille teille – mestareille! Moni on teistä ylpeä. Osa laulaa Twitterissä, osa muualla somessa, osa vain hiljaa mielessään. Parhaimmillaan menestys yhdistää myös yhteisöä. Hienoa työtä!

JOHANNA KATAJA