Pienellä elo uhkaa kurjistua

Tuomiokapitulin pyrkyä saada aikaan jonkinlaisia seurakuntaliitoksia Järvi-Pohjanmaan rovastikunnan alueella ei voi pitää yllätyksenä. Vuosi sitten ilmi tulivat kartat, joita Lapuan hiippakunnan lakimiesasessori Tuomas Hemminki oli luonnostellut ja esitellyt hiippakunnan johtamisen päivillä. Karttaharjoituksen tarkoituksena oli provosoida seurakuntia liikkeelle nykyisten trendien pohjalta. Nehän ovat meille jo tuttuja: väkiluvun lasku, väestön ikääntyminen ja pienenevät verotulot. Samaan aikaan kustannustaso nousee. Seurakunnilla alkaa olla jo paineita saada palkkakustannukset maksettua. Mitään konkreettista karttaharjoituksista ei seurannut.

Alajärvelle loppukuusta viimeistä piispantarkastustaan pitämään tuleva Simo Peura totesi (IP 4.10.2020), että kirkkohallituksen linja on ollut pääosin se, että liitokset on tehty vapaaehtoiselta pohjalta. Hän kuitenkin ajatteli jo silloin, että linja tiukentuu. Hän uumoili seurakuntien liitoksia lähivuosina ja siinä seurakuntien talous tulisi olemaan ratkaisevassa roolissa.

Suurin osa täkäläisistä kuuluu evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Silti on huomiota herättävää, että seurakunnan luottamushenkilövalinnatkin tehdään usein pienissä seurakunnissa sopuvaalilla. Ei ole paikoille pyrkyä.

Ihan perusseurakuntalaisten näkökulmasta voisi ajatella toiminnan olevan se itseisarvo. Ainakaan minun korviini ei ole ole Lehtimäen kappeliseurakunnasta kuulunut nurinaa siitä, että toiminta olisi heikentynyt seurakuntaliitoksen jälkeen. Vai onko? Sana on vapaa, lähettäkää meille mielipiteitä. Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, kuka kotiseurakuntaasi hallinnoi, jos toiminta vain on monipuolista ja tasa-arvoista. Minulle ei ainakaan ole.

JOHANNA KATAJA