Ulkopuoliset herättäjät

Kotiseudulleen voi sokeutua. Kun ikänsä katsoo esimerkiksi Euroopan suurinta kraatterijärveä, niin se alkaa näyttää varsin tavalliselta. Sitähän se ei ole. Tekee hyvää katsoa tuttuja paikkoja vieraan silmin. Tulee havahduksia, joihin paatunut järviseutulainen ei välttämättä enää muuten herää.

Kun turkulainen ystävä seisoo Lakeaharjun huipulla, katsoo kesäillan auringonlaskua Lappajärveen ja sanoo: ”Tämä on hienompaa kuin Lapissa”, niin sykähdyttäähän se sitten – tuttukin näky.

Tästä kesästä tulee todennäköisesti kotimaan matkailulle huippukesä. Uutissuomalainen teetti kuun alussa kyselyn, vastaajia oli tuhat. Vastanneista vain kolme prosenttia oli varannut ulkomaanmatkan ja kuusi prosenttia suunnitteli sen mahdollisuutta. Uutissuomalaisen mukaan normivuonna jopa 30–40 prosenttia vastanneista olisi suunnitellut matkaa ulkomaille tähän aikaan vuodesta.

Se, millaisen potkun geopark-hanke Järviseudun matkailulle tuo, jää nähtäväksi. Pitkään maan ainoa virallinen geopark oli Rokualla. Kun toiminnanjohtaja Vesa Krökiltä kysyttiin, mitä hyötyä Global geopark statuksesta on ollut, oli vastaus yllättävä.

Hän ei nosta tärkeimmäksi matkailijoiden määrää, vaan paikalliset ihmiset, yhteistyön ja oman alueen arvostamisen.

”Status on lisännyt alueen paikkakunnilla ihmisten tietoisuutta omasta alueesta, sen erityispiirteistä ja ymmärrystä, miksi paikka on elämisen ja yrittämisen arvoinen”, hän sanoo. (I-P 21.7.2020)

Jo pelkkä geoparkin hakuprosessi on havahduttanut. Asumme erikoisen hienolla, ainutlaatuisella seudulla. Ollaan siitä ylpeitä, pidetään siitä huolta.