Välttämätön kansalaistaito

Lauantaina on liputuspäivä Suomen luonnon päivän kunniaksi. Päivää on vietetty vuodesta 2013 lähtien elokuun viimeisenä lauantaina. Taustalla oli Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton pitämä kokous, jossa oli pohdittu luontoviestintää. Samaan aikaan tutkimuksissa oli noussut esille, että länsimaisilla lapsilla ja nuorilla ei ollut enää elävää luontosuhdetta aiempien sukupolvien tapaan.

Luontosuhteesta olisi alettava huolehtia siinä missä liikunnasta ja terveestä ruokavaliostakin. Vuosien varrella tapahtuma on jalostunut, tullut tutummaksi ja laajentunut.

Meillä päin virallisia tapahtumia on kaksi. Arpaisilla on tarjolla ohjattua ja omatoimista ohjelmaa metsäkävelyistä melontaretkiin ja metsäjoogaan. Lehtimäellä pääsee tutustumaan Karin Luomutilan toimintaan iltapäivällä. Tyrkyttämällä omia aatteita saa harvoin hyvää aikaan. Ei ketään voi pakottaa hankkimaan itselleen luontosuhdetta.

Aikuisen tehtävänä on kuitenkin tarjota lapsen luontosuhteelle kasvualusta. Antaa mahdollisuus ihmettelyyn, kummasteluun, luonnon tutkimiseen. Jaa, että miksikö?

Ympäristöä ja luontoa säästävä elämäntapa on tiheään kansoitetelulla planeetallamme välttämätön kansalaistaito.

Luonnon päivä pitäisi olla joka päivä, mutta on hyvä, että yksi päivä vuodesta muistuttaa meitä luontomme upeudesta ja ainutlaatuisuudesta oikein virallisestikin. Laitetaan liput lauantaina liehumaan.

Samalla on hyvä hetki toivottaa hyvää kesän viimeistä viikonloppua kaikille. Pian pääsemme nauttimaan Suomen luonnon syksystä.

Johanna Kataja