Ennen oli metsämiehet rautaa, mutta...

Taas on se aika vuodesta, kun saamme haikeina muistella menneitä aikoja. Aikoja, jolloin hirvenmetsästyskin oli todellista metsästämistä.

Metsän siimeksessä tarvottiin kirjaimellisesti aamusta iltaan ase olalla, hiki otsalla ja päivän sapuskat repussa. Monesti myös koira mukana, mikäli sellaisen mahtoi omistaa.

Mutta tänä päivänä istutaan enimmäkseen autossa hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja katsotaan silmät tapillaan gps-laitteita ja odotetaan, että koira hoitaa kaiken työn ja ajaa hirven mahdollisimman lähelle, ettei tarvitsisi kuin juuri ja juuri vähän autolla ajaa sivummalle ja autosta nousta aloittaakseen ”metsästystoiminnan”. Samalla vähän napostellaan HK:n sinistä ja vaihdetaan asentoa, ettei kankku puudu.

Eipä taida juksutusta olla muinainen kertomus kylän miehestä, joka hoiti homman vain auton avatun ikkunan kautta. Ja kun nalli napsahtaa niin äkkiä hälytetään tyyliin koko metsästysseura paikalle ihmettelemään ja todentamaan, että kyllä kaato tuli samalla tukkien yleistä maantietä parkkeerauksilla, kun eihän nykymetsämiehet nyt hiekkateitä ajele saati sinne parkkeeraa.

Joutuisihan silloin hyvällä lykyllä kävellä vähän ylimääräistä, jos ei sattuisi tienhaara olevan sopivasti aitiopaikan kieppeillä.

Ajat muuttuvat ja tyyli sen mukana