Hörhöilyä, josta kärsii eritoten metsäkanalintukanta

Olen tuuminut eräitä ympäristö- ja Suomen vesien tilaan liittyviä asioita. Menneiden sukupolvien virheistä voimme ottaa opiksi ja parantaa ainoastaan asioita ja laittaa paremmaksi, jotta ympäristö vesistöineen voisi paremmin.

Jos on eletty olettamuksessa, että kosteamääräinen maapohja täytyy kaivaa ojille, jotta siinä alkaisi mäntypuusto viihtymään ja kasvamaan paremmin, menee siinä kyllä aikaa enemmän kuin sata vuotta.

Siinä menee 500 tai tuhat vuotta, ennen kuin se on kunnon puuta.

Tuosta hörhöilystä kärsii eritoten Suomen metsäkanalintukanta. Soitelkaapa ystävillenne Ruotsiin. Pohjoista metsävyöhykettä sekin.

Lisäksi luontomme valumavesialueilla syntyvään humuspitoiseen vedenlaadun parantamiseen voidaan kyllä puuttua erilaisin teknisin menetelmin, jopa rakennusteknisin.

Siitäkin ojavedestä saa kyllä peräti juomakelpoistakin, mutta se olisi kyllä jo liioittelua.

Paperintekoprosessissakin käytettävä käyttövesi lasketaan takaisin vesistöön, otetaan toki hapot ja emäkset siitä tarkasti talteen uudelleen käytettäväksi edelleen omassa prosessissaan. Ei mitään avaruustiedettä.

Parannettavaa toki vielä on ympäristösaralla.

Ja kun Suomen luonto ja vedet eläimineen voivat hyvin, siitä hyötyvät myös ihmiset. Jopa virkistys- ja taloudellisessakin mielessä.

Näin niinkuin teknisesti sanottuna.