Luottamus, yhteistyö, arvostus, ihmisyys!

Jokaisella meistä lienee salaperäisiä kasvattajia, joista mitään emme tietäneet. Mutta sitten elämä ottaakin näitä käyttöönsä, yksilöiden asema kirkastuu.

Suomen Leijonien maailmanmenestyksen saivat aikaan urheilulliset, ja kai arjen elämälle kelpaavat hyveet: luottamus; yhteistyö; arvostus; ihmisyys…

Medialla olisi mainio mahdollisuus alkaa tehdä maailmaa paremmaksi tutkittuja ja koettuja hyveitä tunnetuksi tekemällä.

Maailma tulvii erilaista ihmisyyteen kuulumatonta kärsimystä, jota ei voida enää tyytyä vaiti ollen sietämään.

Olisipa nyt paljon palvottu kilpaurheilu näin elämän uusia portteja aukomassa, jossa politiikan keinotkin kovin surkeasti usein ovat epäonnistuneet. Tätä toivomme!

Hyvä kasvattaja on ollut maalaiskotikin, ja sen monitouhuinen elämänsyke.

Pulmia tarvitsi ratkoa pelloilla, kotona ja kaikissa korjauksissa yhteisjärkeä käyttäen. Ja jos joku halusi tietää enemmän kuin tiesi, isäni palautti takaisin maan turvallisuuteen: Niin, minä joka ma kaiken tiedän!

Hyvän neuvon häneltä myös saimme: ”Siihen ei vielä suurta viisautta vaadita, että viisaampansa loukkaa!”

Lapsuuden kodissani tunnettiin käsite kodin henki, johon tarvittiin tekoja.

Monilla olisi varmastikin parempaakin kerrottavanaan kasvatuksen saloista.

Elämä täällä pohjoisilla seuduilla olisi perin ankeaa, jollei ihminen olisi päässyt osalliseksi luonnossa työskentelevistä suopeista voimista.

Siunauksellisiksi aikansa yliopistoiksi kehittyneet benediktiini-luostarit alkoivat tutkia tieteitä. Tuuli ja koskivoiman käyttöönotto tulivat noiden luostareiden ansiosta tänne Pohjolaan. Tämäkin ansaitsee säilyä tiedossamme.

Tämän asiaintilojen korjaus ei sietäisi enää viivyttelyä, että rauhanajan ihmisten uskoa hyvään, hävitetään käsittämätöntä kurjuutta tuottavissa sotien melskeissä.