Meidän asiat: Miksi edelleen KD

Joskus vuosia ja vaalikausia sitten muistelen kirjoittaneeni otsikolla: Miksi KD? Selasin leikekirjaani ja löysin useitakin aiheeseen liittyviä tekstejäni.

Totesin, että ajatukseni eivät ole muuttuneet, mutta maailma ympärilläni muuttuu kiihtyvään tahtiin. Pieni kotikaupunkini Alajärvi kärsii muuttotappiosta, vaikka sen ehkäisemiseksi on tehty mittavia investointeja erityisesti vapaa-aikaan ja terveydenhuoltoon liittyen. Ilmiötä mietitään ja ratkaisuyrityksiä pohditaan. Koska viisaus ei koskaan asu yhdessä päässä, tarvitaan kaikkien poliittisten ryhmien ja viranhaltijoiden saumatonta yhteistyötä.

Miksi sitten ole Kristillisdemokraatti? Vaikka kuntatasolla eivät isot arvokysymykset monestikaan tule esille, on jokaisella puolueella kuitenkin oma arvopohjansa, josta se ponnistaa. Viimeinen vuosikymmen on ainakin minulle osoittanut, että Suomessa ovat ns. vanhat suuret puolueet menettäneet jotakin arvokasta luopuessaan aiemmin tärkeinä pitämistään arvoista. Mitä esimerkiksi ”koti, uskonto ja isänmaa” enää merkitsevät? Mitä merkitystä on tutkimuksella, joka sanoo Suomessa elävän maailman onnellisimman kansan, jos samaan aikaan masennus on kansantauti, joka ajaa yhä nuorempia eläkkeelle tai ainakin pitkäksi aikaa pois työelämästä? Miksi ylpeillä PISA:n hyvillä tuloksilla, jos samaan aikaan nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät todella huolestuttavalla tavalla ja hoitopaikkoja ei enää tahdo saada? Mitä kertoo nuorten aikuisten arvomaailmasta, kun koronan keskellä suurin murhe on anniskelupaikkojen sulkeutuminen tai ajan lyhentyminen? Levottomuus koulumaailmassa lisääntyy, eivätkä syynä ole suuret luokkakoot ainakaan täällä.

Mielestäni jotain todella arvokasta on menetetty, kun vanhojen hyväksi koettujen arvojen tilalle on ylitse kaiken nostettu ”suvaitsevaisuus”. Ilkka-Pohjalaisen sunnuntainumerossa 25.4. koko aukeaman juttu esitteli seksityöläisen arkea. Perheellinen pienten lasten äiti, joka elää avoimessa parisuhteessa miehensä kanssa, ajatteli tekevänsä ihan tavallista työtä. Jotain häpeää asiaan ehkä kuitenkin liittyi, koska ihan omalla nimellään ei esiintynyt.

Tässä yksi ”arvo” joka halutaan tehdä arkipäiväiseksi. Yhden miehen ja naisen muodostama uskollinen parisuhde on mielestäni kuitenkin puolustettavissa oleva arvo. Joku on joskus sanonut, että isän ja äidin suhde on lapsen koti. Kiireetön lasten ehdoilla elettävä kotiarki pitäisi olla jokaisen perheen valittavissa oleva asia. Vanhemmilla tulee olla vapaus valita heille sopiva hoitomuoto. Alle kolmevuotiaan paikka ei ole suuressa ryhmässä, vaan turvallisen aikuisen sylissä, jos asian lyhyesti kiteyttää. Samoin kuin vanhusten, myös lasten kotihoitoa on tuettava. Harmikseni Alajärvi luopui kotihoidon kaupunkilisästä. Se on kuitenkin mahdollista saada takaisin, päättäjät päättävät! 

Meillä ei ole varaa hukata yhtään lasta masennukselle tai muille mt. ongelmille.

Muuttotappiokunnissa on tulossa iso ongelma vanhusväestön hoivan järjestämisestä. Tekeviä käsiä ja suurta sydäntä tarvitaan, kun työskennellään esim. muistisairaiden kanssa. Kaikkien vanhusten paras paikka ei ole kotona. Pitkät etäisyydet ja kaukana oleva tukiverkko ja naapurit luovat turvattomuutta. Korona-aika on nostanut esiin karulla tavalla vanhusten yksinäisyyden. Heitä uhkaa myös masennus. Kotihoidon pitää olla kiireetöntä ja erilaisia asumismuotoja kevyempään hoivaan täytyy kehittää.

Ainut varteenotettava vetovoima on työpaikka. Kun nyt on saatu vapaa-ajanpalvelut kohdilleen, täytyy katse kiinnittää työpaikkojen säilymiseen ja uusien luomiseen. Meidän alueemme on pienten ja keskisuurten yritysten aluetta. Onneksemme meillä ei ole niin isoja tehtaita, että ulosliputtamista tapahtuisi. Kotipaikkauskollisuus on työnantajissa hieno asia!

KD ei nimestään huolimatta ole uskontopuolue. Puolueen ideologia pohjautuu kristillisiin arvoihin, joiden varassa tätä maata on rakennettu satojen vuosien ajan. KD haluaa rakentaa kuntia, joissa on hyvä asua elämän alkumetreiltä vanhuuteen saakka. Haluamme asettua ehdolle vaaleissa ajatuksella: jos voimme palvella kotikaupunkiamme. Kennedyä lainatakseni emme kysy mitä Alajärvi voi antaa minulle, vaan mitä minä voin antaa Alajärvelle.

AINO KANERVIKKOAHO-KATAJA