Murrepakina: ”Heikoks veti riski miehe”

Tallissa näkkyy vielä valokajastus, Helemi kahtoo akkunasta.

Onkoha Remma varsalle tapahtunu jottai? Jussi oli iltase jäläkee nii mureellise olone, nyt tiijjä mikä häne mieltä painaa. Sinne jää harijaamaa, hevoselle purkamaa oloaa.

Elläimet ei hauku ei moiti, vaa jaksaa kuunnella ihaku ne ymmärtäs, että jokkaisella o joskus suru puserossa. Sova arvet kirvelöö. Kyyneleet valluu.

Helemi vanhempie tulo lähestyy, Jussi aatteloo Mattia ja Liisaa. Saivat ainuva vanahalla iällä.

Sitä Jussi vieläki imehtelöö mikä heijjät sai sille päälle, että väe väkiste minut maatallouskouluu usuttivat. Joskus o vieläki syylline olo jos hyö väsyttivät ihtesä liikaa. Ei sitä karijaa ollu nykysee verrattuna palijo ja riskiltä hyö vaikuttivat. Onneks hoksasi Mehtäse Kallea heille appuu kylvöille hommata ja jeleppas se muutenki, harijottelutilalla meni se yks kesä. Lyyli ja Oskariki jeleppas.

Ois hyö ällikällä lyötyjä, jos näkisvät nykyse meinigi. Sähköt vejetty, vesjohto kans, ei tarvihteis äiti-muori kulukea tuva ja kaivo väliä eestaas. Viemäriki o tuvassa.

Välistä ikävä isköö heitä, ei saaneet nähä lapselapsiaa. Seki surettaa. Elämä mennöö niiku se o tarkotettu. Mite ois selevinny ellei ois Helemiä rookannu.

Emäntäkoulu oli maatallouskoulu kylessä. Jussi körötteli hevosella apteekkii, yhe hevose jalakaa piti saaha lääkettä, se lääkkee hakureissu sinetöi häne kohtalosa. Sinisilimäne, pitkät vaaleat letit pääympäri kieottu emäntäkolulaine avas apteeki ove, ku Jussi oli lähössä. Ihaku aurinko ois alakanu paistaa vaikka oli pilivine päivä. Olikoha se rakkautta ens silimäyksellä. Heikoks veti riski miehe.

Mikä lämpö ja hellyye tunne vallottaa Jussi miele ku aatokset pallaa siihe aikaa. Ei sitä voinu aavistaa mite se o mahollista iha vieras ihminen saa tuntemaa hetku ois iät ja ajat tunnettu. On se ihimeellistä mite oltii samalla aallopittueella.

Siitä oo ilone että vanhemmat kerkes nähä häne tuleva vaimosa ja tohkeissaa olivat. Vissii e kerenny surra heitä ajallaa. Sitäki mieti vielä Helemi vanahemmat ois toivonu tyttösä jatkava oppiaa kotitallousopettajakoulussa. Helemi päätä ei saanu mikkää kääntymää, mun luo päätti tulla.

Tiijjä oma paikkani, se o Holopaise sukutila kahestoista emäntä. Mite viisaas naine, sitte jatko, tuotetaa ruokaa, yhessä yritetää kasvattaa lapset kunno kansalaiseks jos niitä meille siunaantuu. Siinä o urakkaa yhelle parille iha riittämii Helemi oli vakkuutellu.

Vuos sitte oli ollu kunnallisvaalit minua pyyvettii ehokkaaks. Oha mua kiinnostanu yhteiskunna meno alati. Ilikka o tullu ja Maaseuvutulevaisuue myö o luettu kannesta kantee. Muullaki kirijallisuuella o pyritty ihteää valistamaa. Lähinköhä kumminki sitä varte että mut hyväksyttäs paremmi? Ääniä ilimaantu nii palijo että äänestivät het puhheejohtajaks?

Joutukoha Helemi liijja lujalle töissää? Seki mietittyttää, Lennistä ja Lauristaki alakaa olla iso apu.

Sillo sovittii että Helemi lähtöö Marttoje toimintaa ja ilimiselevä henkireikä se o ollu. Ratioki tuli hankittua siitä saa mielepiristystä.

Lypsykonneeki oo tilannu, jos hyvi mennöö saahaa tänä kevväänä seki. Melekee lenheetiä alakaa tämä meijjä homma olla. Mite tämä kehitykse ja konneellistamise perässä pyssyy. Kuuluu olova rattoria jo jollai isännällä. Eihä sitä konnee metelistä ees kuule lintuje laulua. Tänä kevväänä teen kylyvöt Virma kans ja helepommat hommat jätä Remmalle. Vielä saa ite päättää heitänkö kaurajyvät vaari kylyvövakasta, tunne mulla haju, kuule käe kukunna, näe luonno kaunneuve. Mieliki tassaantuu hilijaksee.