Murrepakina: Maalima kirijat sekasi

Helemi ihhailoo kastemekkoa sylissää, tämä tuli tikuttua emäntäkouluaikaa, valokosesta puuvillalangasta. Siihe o kauniisti kirijailtu helemaa sinisellä langalla Lasse Sakari s.30.10.1951. Onkoha siinä jonku lapselapse nimi seuraavana, saa kulukea suvussa etteepäi. Kehossa tuhisoo Lasse-vauva tyytyväisenä, josta o tullu perhee silimäterä.

Laura koverti saatuaa isovanhahemmat olivat siltä istumalta päättäneet lähteä appuu. Saima-muummo, joka kätilö hommaa oli teheny, autto synnytyksessä. Jäähää vaikka het talaveks, kyllä sopu sijjaa antaa. Känävälit o sovittava, anteekspyytämise- ja antamise jaloa taitoa o pitkä elämäsä aikana saanu oppia.

Eile oli atventti, Lasse ristittii.

Naapuri Martta o sylikummi ja Erkki toisena. Vaari oli antanu likkoille lauluoppia ja taite hyö laulovat. Laura joka runnoili, hairas yks päivä paperipala ja kymmene minnuuti päästä tuli kammarista, tämmöse iha ite rustas, ulukoa opetteli ja esittiki sen.

”Sehän tuli tasapeli, perheeseen ku syntyi pikkuveli. Noppaa viskataa kuka voittaa, kene vuoro sinua hoitaa. En tohi vielä räsyjä vaihtaa, isot velijetki sitä kaihtaa.

Mite pikkuiset käit ja jalat sulla, niihi ei tarvihte sota pahhuuksie tulla. Ensi hymyn ku meille annot, koko perhee yhtee kannot.”

Tullookoha Laurasta vielä kirijailija, tuommoset riimit ossaa sepustaa, käy vasta kaheksatta vuotta. Jokkaine laps ku oman paikkasa löytää siinä onki muresta moneks vuojeks.

Helemi havahtuu eelispäivä muistelusta, vanahemmat ja Jussi asteloo tuppaa sen näkösenä, tärkeää asiaa näyttäs olova. Vaari rykkii, ei tiijjä mite alottas.

– Myö o mummo kans värkätty mitkä arvot tässä elämä kulussa o tärkeimpiä. Meillä ku o se Piispala kaksio, hyvällä paikalla. Aateltii panna se myyntii, Sisko kans o tästä etukättee puhuttu. Teijjä vintissä o tillaa, vaikka rakennettas kaks huonetta ja keittiö meille. Myö saatas ellää lapselapsia likellä, olla voimiemme mukkaa apuna. Seki aika tulloo meijjä kohalle, myö tarvitaa taluttajaa.

Helemi o sen näköne, että joha nyt o ”maalima kirijat sekasi.”

Ei saa sannaa suustaa. Jussipa intaantuu – meillä o taapelissa kuivia lautoja naveta takana. Niitä tuli sahuutettua, ku naapuri Erkki tarvihti värkkiä, nii aatteli ottaa kaks julumetu isoa kuormaa pölliä mukkaa.

Aika tavara kaupihtoo nii funtsasi, se o kanttattua lautaa, siitä pääsis hyvi alakuu. Naapuri Erkki o parraita kirvesmiehiä täälläpäi, tiijjä vaikka kerkieis timpraamaa keskitalavella pajahommilta.

Jussi ja Helemi o välisä tämä setvineet, peri pohoji läpi käyneet.

Kahe päivä jäläkee tästä ilimotuksesta Holopaise väki o kokkoontunu illallispöytää. Syönni jäläke isä-Jussi nousoo oikee seisaalle.

– Kerro tosissaa teille jäläkikasvulle, meijjä elloo tulloo iso muutos. Rakennushommat aletaa het joulu jäläkee. Teijjä ei tarvihte ikävöijjä ennää isovanahempia, hyö jäävät meille pysyvästi asumaa. Issoilta poijilta ikkääku putoaa huoli hartijoilta.

Liisa ja Leena silimät loistaa onnesta, piirileikkii pyrähtävät. Lauralla o kynä ja paperia.

– Runosuoni puluppuaa, se tulloo iha syvämmestä, sieluni sävelet alako soimaa. Het ala kynnää käyttää, piilostani taijjot näyttää, huikkaa kammarii vilahtaessa.

Marja-Liisa Rentola