Vanhan sanonnan mukaan urheilu, ja etenkin pesis, on parasta paikan päällä. Suomi on mahtava maa urheilun ystäville, sillä vuodenaikojen vaihtelu mahdollistaa lukuisten eri lajien harrastamisen ja sitä kautta seurattavaa riittää koko vuodeksi.
Keväällä ja alkukesästä lajikirjo pyörähtää, kun talvilajit antavat muutamaksi kuukaudeksi tilaa kesälle. Kansallisten palloilusarjojen kannalta on hieno asia, että operaattorit näyttävät kaikki niiden ottelut ja esimerkiksi pesäpallossa yksittäisiä otteluja seuraa tuhansia ihmisiä Ruutu-palvelussa.
Pesispiireissä Ruutu-asia on ollut kuuma peruna viime vuosien ajan. Lyhyesti kiteytettynä seuroja hiertää se, että niille aiheutuu kustannuksia lähetysten pyörittämisestä, eikä niiden kukkaroon tule televisioinnista mitään. Mainoksilla ja muulla oheistoimilla on yritetty paikata kuluja, mutta plussan puolelle toiminnasta on haastavaa päästä.
Pelaajan näkökulmasta palvelu on erinomainen. Se mahdollistaa kaikkien vastustajien pelien näkemisen livenä tai tallenteena myöhemmin, eikä jokaiseen otteluun tarvitse lähteä seuraavaa vastustajaa katsomaan. Tämä olisi toki muutenkin mahdotonta. Lisäksi on mukavaa, että pelejä voi seurata ympäri Suomea ja nähdä itse, millaista peli on toisaalla.
Asia on kuitenkin monimutkaisempi. Niin hieno asia, kun kyseinen palvelu onkin, on se vienyt ihmisiä sieltä, missä niitä eniten kaivattaisi – kentiltä ja katsomoista.
Asia ei tietenkään ole mustavalkoinen ja moni muukin tekijä vaikuttaa päätökseen, lähteekö ihminen katsomaan ylipäätään mitään livenä, jos vaihtoehtona on mahdollisuus nähdä samat asiat kotisohvalta.
Olen itse kuitenkin huomannut sen, että kulttuuria tai urheilua katsottaessa koko kokemuksella on suuri merkitys nautittavuuteen sekä tapahtuman mielekkyyteen. Toki itse palvelun, kuten pesäpallopelin, on oltava viihdyttävä, laadukas ja mielellään jännittäväkin.
Itse päätapahtuman ohessa tulee kuitenkin usein nähtyä tuttuja, joita ehtii muuten harvoin tapaamaan. Paikan päällä koettuna asiat jäävät myös paremmin mieleen ja tunteet ovat vielä voimakkaampia. Voitot tuntuvat makeammilta ja tappiot ärsyttävät entistä enemmän.
Joskus taas eteen tulee otteluja, joissa ei tapahdu oikeastaan mitään ja yhtäkkiä katsomo onkin jo tyhjä. Tästä esimerkkinä Ankkurien ja Pattijoen peli, jossa kotijoukkue ei esittänyt oikeastaan mitään. Ottelu päättyi Pattijoelle luvuin 0–1 (3–3, 2–5).
Urheilun suolaa sekin, kun koskaan ei tiedä, millainen joukkue kentälle astelee. Toki moinen esitys ei ole hyväksyttävää, on syytä parantaa.
Seuraavan kerran, kun pohdit, lähdetkö katsomaan tapahtumaa paikan päälle vai tyydytkö telkkariin, mieti vähän pidemmälle.
Jos et koskaan lähde paikalle, loppuu se tarjonta aikanaan telkkaristakin, ainakin kotimaisesta palloilusta puhuttaessa. Olipa kyseessä mikä tahansa tapahtuma, urheilua, musiikkia tai vaikka näytelmä ja olipa se minkä ikäryhmän tahansa, lähde paikalle. Ne on järjestetty meitä kaikkia varten.