Silmäilin eilen Alavuden kaupungin teettämän asukastyytyväisyyskyselyn tuloksia. Kouluarvosanoilla arvioituna Alavus sai kyselyssä arvosanaksi 8,3 eli kaupunkilaiset olivat suhteellisen tyytyväisiä asuinkuntaansa. Mikäköhän olisi Alajärven, Soinin tai Vimpelin arvosana vastaavassa kyselyssä?
Alavuden asukastyytyväisyyskyselyssä kriittisimpiä olivat nuoret. Heillä oli myös eniten muuttoaikomuksia. Tämä ei ole ainakaan minulle yllätys, sillä 18–25-vuotiaat ovat niitä, jotka ovat innokkaimmin lähdössä katsomaan, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. He ovat myös niitä, joista monet joutuvat jättämään kotikulmansa jatko-opintojen takia.
On hyvä, jos nuorille pystytään tarjoamaan opiskelumahdollisuuksia omassa kotikunnassaan tai lähellä sitä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin löytää ne keinot, joilla poismuuttanut saadaan houkuteltua takaisin.
Kun perheenperustaminen tulee ajankohtaiseksi, moni rupeaa miettimään omia lapsuusmaisemiaan toisesta näkökulmasta. Viihtyisä asuinympäristö sekä hyvät päivähoito-, koulu- ja vapaa-ajanpalvelut houkuttelevat palaamaan juurilleen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvia houkuttelevat myös edulliset asumiskustannukset. Helsinkiläisen kaupunkikaksion hinnalla saa näiltä kulmilta jo mukavan omakotitalon.
Niitä uskalikkoja, jotka karistavat vieraan kaupungin pölyt jaloistaan ja suuntaavat synnyinseudulleen ilman tietoa työpaikasta, on harvassa. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että elinkeinoelämä voi hyvin. Elinvoimaisten yritysten rooli asukasluvun pitämisessä on keskeinen, sillä juuri ne tarjoavat työtä paluumuuttajille.
Ella Nurmi