Poikkeaminen ei ole sääntö, vaan hyvin harvassa kohdassa mahdollinen. Näin kaavoituspäällikkö Kirsi Haapa-aho kiteyttää yhden suurimmista väärinkäsityksistä rantarakentamisessa. Alajärvellä rannoille on vuosien varrella rakennettu poikkeamisluvilla, vaikka lain mukaan rantarakentamisen tulisi perustua kaavaan.
– Poikkeaminen on nimenomaan poikkeus, ei yleinen tapa toimia. Rantarakentamisen perusta on kaava, ja poikkeamisluvat ovat tarkoitettu vain harvinaisiin tilanteisiin, Haapa-aho sanoo.
– Meillä on paljon järvenrantaa kaavoittamatta. Kaavoittamisen jälkeen pääsemme valtakunnalliseen lainsäädännön mukaiseen toimintaperiaatteeseen, Haapa-aho korostaa.
Alajärven keskustan ja Pynttärin osayleiskaava etenee parhaillaan kaupunginvaltuuston hyväksymiskäsittelyyn, mutta ranta-alueet on rajattu siitä tietoisesti pois. Haapa-ahon mukaan ratkaisu ei tarkoita, että rantarakentaminen jäisi sivuun, vaan että se käsitellään omana, erillisenä kokonaisuutenaan.
– Tämä kaavahanke koostuu useammasta kaavasta. Nyt viedään eteenpäin keskustan strategista yleiskaavaa, joka ei suoraan osoita rakennuspaikkoja.
Yksi syy kaavan pilkkomiseen oli runsas palaute. Rannoista tuli kaavaluonnosvaiheessa eniten mielipiteitä, ja maanomistajien näkemykset vaihtelivat suuresti. Kaavoituspäällikön mukaan rantarakentaminen, virkistyskäyttö ja yksityinen maanomistus muodostavat kokonaisuuden, jota ei ole järkevää ratkaista “sivulauseessa”.
Rantojen kaavoitus on Haapa-ahon mukaan yksi vaikeimmista maankäytön kysymyksistä erityisesti maaseutumaisessa kaupungissa.
– Alajärvellä rannat ovat jo pitkälti yksityisessä omistuksessa ja monin paikoin toteutuneet omiksi rannoiksi. Kaupungilla ei ole intressiä lähteä viemään reittejä kenenkään maille väkisin, hän sanoo.
Samalla lainsäädäntö edellyttää, että kaavoituksessa turvataan viheryhteydet, hulevesien hallinta ja lähivirkistysalueet. Haapa-aho puhuu vihreistä vyöhykkeistä ja periaatteista, joiden mukaan ihmisen tulisi nähdä vihreää ikkunastaan ja päästä viheralueelle kävellen. Haasteellisuus nousee etenkin silloin, kun ihminen ei ikääntyessään tai muista syistä pääse omin keinoin asunnostaan ikkunaa pidemmälle.
– Maankäytön peruskulmakivi on, että asunnon ikkunasta pitäisi silloinkin, kun tossu ei enää nouse kynnyksen yli ulos, pystyä näkemään vähintään kolme puuta. Laki ei erottele pieniä ja suuria kaupunkeja, vaan samat periaatteet koskevat myös Alajärveä.
Haapa-ahon mukaan Alajärven rannoille on jo rakennettu paljon, ja täysin uusia rakennuspaikkoja on syntymässä vain vähän.
– Hirveän paljon uusia rakennuspaikkoja ei ole enää tulossa. Tässä joudutaan tarkasti punnitsemaan yhdenvertaisuutta eri rannanomistajien välillä ja pysymään valtakunnallisten mitoitusperiaatteiden mukaisessa järjestyksessä, hän sanoo.
Käytännössä rantarakentaminen tarkoittaa jatkossa todennäköisemmin olemassa olevien rakennuspaikkojen täydentämistä kuin kokonaan uusia mökkitontteja.
– Usein puhutaan esimerkiksi saunasta tai muista lisärakennuksista tontille, jossa on jo mökki. Varsinaiset uudet rakennuspaikat ovat vähissä, Haapa-aho toteaa.
Alajärven keskustan ja Pynttärin osayleiskaava linjaa alueen maankäyttöä vuoteen 2035 saakka. Teollisuus- ja työpaikka-alueita kehitetään erityisesti Tupasaaren ja Hoiskon suuntaan, ja liikennejärjestelyissä varaudutaan uuteen liittymään valtatielle 16. Virkistysalueet pyritään säilyttämään osana taajamarakennetta, mutta tarkempi sijoittelu jää asemakaavoitukseen.
Kaupunginhallitus on hyväksynyt keskustan ja Pynttärin osayleiskaavan helmikuisessa kokouksessaan ja sen on menossa kevään aikana valtuustoon käsiteltäväksi.