Lähetystyöntekijä, opettaja Teija Lievonen lähtee kesällä tien päälle ja vierailee useissa työtään tukevissa seurakunnissa Suomessa. Yksi näistä vierailukohteista on Soini, sillä Lievonen on myös Soinin seurakunnan nimikkolähetti.
– On ihanaa, että kutsutaan ja otetaan vastaan. Osallistun mielelläni erilaisiin tapaamisin, kuten vaikka rippikouluihin, messuihin ja erilaisiin tapahtumiin. Tätä kautta säilyy yhteys Suomen seurakuntakuntaelämään ja kuulen, mitkä kysymykset kiinnostavat tukijoitani ja seurakuntalaisia.
Tällä hetkellä Lievonen tekee työtä Angolassa, missä hänen tehtävänään on tukea luterilaista kirkkoa kristillisessä kasvatuksessa. Lievonen asuu Lubangon kaupungissa, josta hän matkustaa kouluttamaan pyhäkoulunopettajia, muita vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä ympäri maan.
Itsenäistä työtä, joskus vähän yksinäistä
Silvosen mielestä Angola on kehittynyt hyvään suuntaan viime vuosina: on rakennettu kouluja, terveyskeskuksia ja teitä. Arkityössä maastoauto on keskeinen työväline: se on sekä kulkupeli että nukkumapaikka. Liikenteessä tarvitaan valppautta, sillä se on yksi suurimmista riskeistä kehitysmaissa.
– Olen saanut rohkeuden ajaa autoa vasta Angolassa. Minulla on aina ohjeiden mukaisesti työkavereita tai tulkki mukana. On luottamuksen osoitus, jos he uskaltavat nukkua matkan aikana.
Näiltä matkoilta on paljon hyviä muistoja: on ihanaa vajota uneen, kun nuoret laulavat iltanuotiolla ja taivas tuikkii tähtiä ilman valosaastetta.
– Työni on hyvin itsenäistä, ja matkat ja koulutukset ovat hyvin sosiaalisia, täynnä kohtaamista. Sen jälkeen tuntuu hyvältä rauhoittua kotona.
Hän on ainoa Lähetysseuran työntekijä Angolassa. Itsenäisyyden toisena puolena on yksinäisyys.
– Se liittyy outouteen, muukalaisuuteen. Kaipaan seuraa, missä voin olla oma itseni, ilman mitään vaatimuksia. Minne tahansa Angolassa menenkin, minulle tullaan puhumaan erilaisista kirkon rakennushankkeista ja kysymään, voisinko hankkia tukijoita milloin millekin.
Kadulla kerjäävien lasten kohtaaminen herättää myös ristiriitaisia tunteita. Osa kerjäävistä lapsista asuu kaduilla, osa hankkii siellä vanhempien käskystä elantoa perheelle. Lähetysseura tarjoaa suojaa kodittomille lapsille Onnellinen lapsi -hankkeen turvin.
Arjen haasteista ja vaikeista tunteista Lievonen puhuu verkon kautta toimivassa vertaistukiryhmässä, jossa on Lähetysseuran ulkomaantyöntekijöitä.
Patikointi, rukous, tuki seurakunnista ja ystävien kanssa puhuminen auttavat myös jaksamaan.
– On helpompi hymyillä, kun on purnannut jollekin, että potuttaa. Kiukkua ei kannata jättää sisälle.
Suomen Lähetysseura on kirkon kansainvälisen työn järjestö ja yksi kirkon kahdeksasta lähetysjärjestöstä. Se on perustettu vuonna 1859. Lievosen työ Angolassa on mahdollista, koska seurakunnat ja yksityiset tukijat tukevat työtä taloudellisesti.
Lähetysilta Soinissa seurakuntakodilla to 15.6. kello 18. Suomen lähetysseuran lähetystyöntekijä Teija Lievonen kertoo kuvin ja sanoin työstään Angolassa. Arpajaiset ja kahvittelua.
Marjatta Kosonen