Järviseutu-lehti julkaisi vuosien ajan niin sanotun joulukirjeen yli 30 vuoden ajan lehtemme avustajana toimineelta Seppo Järviseltä. Viime vuonna 21.12.2022 julkaistu joulukirje jäi Järvisen viimeiseksi. Hänen kynästään syntyi lehteemme matkakertomuksia, kirjallisuusaiheita, monia syvällisiä tekstejä ja hartauskirjoituksia.
Järvinen menehtyi 27.4.2023. Julkaisemme hänen muistokseen uudelleen tämän viimeiseksi jääneen joulukirjeen. Se sopii varmasti erityisesti heille, jotka jouluna kaipaavat edesmennyttä läheistään. "On tullut hiljaisuuden aika, on tullut kaipauksen, muistojen aika", Järvinen kirjoittaa.
Minä kaipaan Sinua, Ystäväni
Kuusi vuotta on kulunut siitä, kun vaimoni taivastie alkoi. Jaksan uskoa, että Hän, joka kaiken loi, on viisaudessaan osoittanut meille jokaiselle oman taivaspolkumme kohti ikuista kirkkautta
Lähestymme kristikunnan suurta juhlaa, joulua. Joulu-sanan alkuperä viittaa valon voimaan. Pitkän pimeyden ajanjakson jälkeen siirrymme kohti uudestisyntymän kirkkovuotta eli Jeesuksen Kristuksen maanpällistä tulemista. Joulun legendassa kerrotaan viisaista, itämaan tietäjistä, jotka osasivat seurata kirkkaana loistavaa kiintotähteä. Joulun suuri mysteeri on alkanut.
Seimessä nukkui pikku piltti. Rauhan ruhtinas.
Tänä jouluna syvennymme jälleen joulun salaisuuteen. Ymmärrämmekö, että Jeesuksen syntymä matalaan karjasuojaan on Jumalan lahja ihmiskunnalle rotuun, uskontoon katsomatta? Meillä on vain yksi pyhä, kaikkein suurin Jumala.
Kaksi vuotta sitten seisoin Intiassa suuren kalliomaalauksen edessä. Taiteilija, iäkäs vanha mies istui satavuotiaan banianpun varjossa. Hän ei halunnut huomiota. Ohikulkija sai heittää kupposeen roposen. Lanttini tipahti tyhjään kuppiin. Vanhus hymyili minulle lempeästi.
Maalauksesta löytyy kolmen suuren uskonnon vertauskuvat. Jeesuksen kasvot, Buddha, hindujen Brahman, muslimien kuunsirppi ja tähti. Teksti hätkähdytti: ”Jumala ei ole insinööri. Hän on taiteilija.”
Suuren Savenvalajan käsistä me kaikki olemme syntyneet. Niin tämän maailman ruhtinaat kuin köyhät lammaspaimenet. Aseet jylisevät, viattomat kärsivät. Pelko ja itsekkyys vallitsevat, olemmeko unohtaneet lähimmäisenrakkauden? Onko tullut tilinteon aika? Jumala uhrasi poikansa meidän syntiemme tähden. Rauhan ruhtinaan kaunein sana on: rakastakaa.
Jouluaattona syttyvät tuhannet ja tuhannet kynttilät valaisemaan hautausmaiden pimeyttä. On tullut hiljaisuuden aika, on tullut kaipauksen, muistojen aika.
Lepäät kaukana täältä. Miten haluankaan sytyttää rukoustuohuksen haudallesi. Liekki syttyy, aluksi väristen kuin läheisyyttä kaipaava sielu. Yksinkertainen, lämmin lähimmäisenrakkauden teko – sytytät tuohuksen poisnukkuneen ystävän haudalle.
Herra, saata rakkaani pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei suruja, ei huokauksia, vaan loppumaton rauha.
Emme tiedä päiviemme määrää, vain Sinä yksin määräät tuulen suunnan, Sinä yksin Kristus, varjelet meitä eksymästä maailman vuoripolkujen louhikoissa. Hiekka valuu syntiemme tiimalasissa. Sinä armahdat. Sinä olet ainoa oikea Totuus ja Tie.
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Kaipaan Sinua poisnukkunut Ystäväni.
Seppo Järvinen