Ensimmäisen pääsiäispäivän iltana opetuslapset pelkäsivät Jeesuksen vastustajia.
He olivat kokoontuneet huoneeseen, jonka ovi oli lukossa. Yhtäkkiä Jeesus oli samassa tilassa ja tervehti opetuslapsiaan: ”Rauha teille!” Jeesus näytti voittomerkkinsä, lävistetyt kädet ja kyljet. Opetuslasten pelko muuttui iloksi ja epäilykset uskon rohkeudeksi.
Opetuslapsista Tuomas ei ollut paikalla. Hän ei uskonut muiden opetuslasten kertomusta ylösnousseesta Vapahtajasta. Tuomas ei ymmärtänyt tapahtunutta, hän epäili. Viikon ajan hän kamppaili uskon ja epäuskon välillä, vaikka hän tiesi Jeesuksen ylösnousemuksesta todistavat ystävät luotettaviksi.
Opetuslapset kokoontuivat uudelleen viikon kuluttua. Nyt myös Tuomas oli mukana. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Jeesus sanoi Tuomaalle:
”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”
Tuomas näki Jeesuksen ja tunnusti uskonsa: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus vastasi hänelle:
”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Uskoon sisältyy luottamus ja toivo. Usko on kiinni pitämistä sellaisesta, jota ei voi nähdä. Usko on toivottujen asioiden todellisuutta ja näkymättömien asioiden näyttämistä toteen. Uskovalle toiveet ovat jo totta; hän saa luottaa Jumalan sanan lupaukseen ja turvautua Jumalan huolenpitoon.
Evankeliumiin sisältyy Jeesuksen antama lähetystehtävä ja valtuutus anteeksiannosta. Se auttaa ihmisen epäuskosta uskoon ja epäilyksistä uskomisen iloon.