Tätä kolumnia kirjoittaessani on Maailman mielenterveyspäivä.
Päivä muistuttaa siitä, että suurella joukolla ihmisiä on haasteita mielenterveyden kanssa. Lasten ja nuorten tilanne murehduttaa minua erityisesti. Huomaan usein pohtivani, millä keinoin heidän tilanteeseensa saataisiin helpotusta ja elämään iloa sekä toivoa.
Löytyisikö keinoja, joilla lapsuutta saataisiin pidennettyä? Vaikka vain vuodella tai parilla.
Asiantuntijat kertovat lähes yhteen ääneen, että lapsuuden katkaisee liian usein ruutuaika. Aika, joka kulutetaan kännykän, videoiden, pelien ja somen ääressä.
Kaikki tämä aika on pois entisajan tapaiselta ”normaalilta” elämältä. Lapsilla leikkiminen, urheilu, kerhot ja muut harrastukset jäävä enenevästi vähemmälle.
Ruutuaika ei ole ainoa lapsuusaikaa lyhentävä ongelma. Lähipiirissä voi olla monenlaisia haasteita. Muun muassa päihteet, työttömyys, rikkinäiset perheet, kiusaaminen, rahojen riittävyys ja ystävän puuttuminen tuovat murhetta ja haasteita.
Nämä edellä mainitut koskettavat myös nuorisoamme. Lisäksi erityisesti tytöillä on paineita menestymisestä elämän monilla osa-alueilla. Murheellista on nähdä ja kuulla, kuinka kovat paineet teini-ikäisellä voi olla ulkonäköön liittyvistä asioista.
Nuorten poikien henkistä tasapainoa keinuttaa varhainen syrjäytyminen. Jo lukemaan oppiminen on asia, joka haastaa poikia.
Mikä keinoksi, kun resurssit ovat usein vähäiset? Olisiko hyvä, että luokalta seuraavalle voisi siirtyä vain, jos vaadittava osaamisen taso saavutetaan?Näinhän ennenkin oli.
Tänä vuonna mielenterveyspäivän teemana oli työelämän mielenterveys. Työelämän vaatimukset ovat nykyisin kovat. Pitää juosta todella lujaa, että pärjää. Monia tämä kuluttaa ja sairastuttaa.
Työelämässä esiintyy myös kiusaamista, joka on suurta henkistä väkivaltaa.
Työelämässä olevien tulee saada apua nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Mielenterveyteen liittyvien sairauslomien ja ennen aikaisten eläköitymisten kustannus on valtava.
Luin juuri, että esimerkiksi lyhytterapia on ollut monille hyvä apu. Työterveyshuolto on usein kultaakin arvokkaampaa.
Työ tukee mielenterveyttä. Työssä on aina myös hyvää ja positiivista.
Jos mietit tätäkin viikkoa, löydät varmasti myös onnistumisia ja iloisia hetkiä. Olet saattanut saada myös myönteistä palautetta.
Muistakaa esihenkilöt ja asiakkaat. Tällainen palaute antaa voimia ja parantaa.
Sitten asian toinen puoli. Kauhistuin, kun maan hallitus julkisti, että Mieli ry:n avustusta leikataan 450 000 euroa. Ensimmäisenä ajatuksiin tuli, kuinka jatkossa hoidetaan esimerkiksi nuorten kriisipuhelin, kun nykyisinkään ei ehditä läheskään kaikkiin puheluihin vastaamaan.
Kohta perään jo mietin maamme hyvin vaikeaa taloudellista tilannetta. Verotuksen taso on jo yksi maailman korkeimmista.
Joten mistä säästäisimme, jotta Mieli ry:lle voitaisiin turvata avustus? Olisiko säästettävä esimerkiksi vanhusten hoivasta, kehitysvammaisten ihmisten hoidosta, lasten koulutuksesta, lapsilisistä tai vaikkapa teiden kunnosta?
Ei ole helppo olla päättäjänä, kun vain huonoja vaihtoehtoja on tarjolla.