Mitä ajattelisit, jos saisit ystävältäsi lahjaksi peilin, tuon hyvin tarpeellisen pienen esineen?
Vanhuksella oli vain muutama oma esine vanhainkodissa ja yksi tärkeimmistä oli oma taskupeili. Oli turvallista mennä toisten joukkoon, kun oli vilkaissut kuvaansa ja todennut, että kaikki on hyvin. Mutta jos saisi lahjaksi peilin, voisi tulla mieleen piiloviesti, että olisi peiliin katsomisen paikka.
Laskiaissunnuntain kirjeteksti päättyy arvoituksellisesti. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” 1 Kor. 13:12.
Olemme saaneet lahjaksi ihmeellisen peilin. Se on Jumalan Sana Raamatussa. Paavalin rakkauden ylityslaulussa kuvataan täydellistä rakkautta, joka on pitkämielinen, ei käyttäydy sopimattomasti ja kärsii kaiken. Tuon luvun äärellä ymmärtää, että siinä ei puhuta minusta. Tämän peilin edessä tarvitsee Jeesusta, täydellistä rakkautta.
Paaston aika kutsuu meitä tutkimaan sekä itseämme että Jumalan suuria tekoja ja valtavaa rakkautta. Paras lahja ja kallein aarre on evankeliumi Jeesuksesta, syntisten ystävästä. Hän sovitti syntimme Golgatalla ja kerran saamme katsella häntä kasvoista kasvoihin ilman kuvastinta.