Tiedämmekö, mitä sukulaisillemme kuuluu. Emme juurikaan. Entä lähisukulaisillemme. Emme kovin tarkasti tiedä sitäkään. Ennen tiedettiin paremmin. Usein lähisukua asui samoilla nurkilla tai ainakin lähiseudulla. Silloin salaisuutena ei pysynyt juuri mikään. Myös kyläläiset olivat tuttuja keskenään ja kaikki tiesivät suunnilleen miten kussakin talossa maa makaa. Kuulumisia vaihdettiin muun muassa kyläkaupoissa, seuroissa, parsima- ja rakennustalkoissa sekä kylän yhteisissä riennoissa.
Kylissä oli puhelin ja myöhemmin myös useimmissa kodeissa. Vaikka kaukopuhelut olivat kalliita, kuulumisia kyseltiin muualla asuvilta sukulaisilta säännöllisin väliajoin. Asioista, tapahtumista ja ihmisistä juteltiin. Ja neuvoja ja ohjeita annettiin. Harvoin kukaan loukkaantui, koska se oli sen ajan tapa.
Nykyisin on niin, että emme usein tiedä edes omien sisarusten kuulumisia. Emme tiedä kovinkaan tarkasti edes kotoa oman elämään siirtyneiden lastemme kuulumisia. Olemme käpertyneet omaan elämäämme. Yksityisyyttä korostetaan. Asiat eivät kuulu toisille. Jos kysytään mitä kuuluu, niin vastaus on yleensä, että ihan hyvää.
Näin ei voi aina olla ja siksi olisikin tärkeää tämän jälkeen joskus kysyä, että mitä oikeasti kuuluu. Varsinkin silloin, jos tiedämme, ettei kaikki ole välttämättä aivan kunnossa. Tällöin toinen voi avautua ja kertoa kipeistäkin asioista. Se varmasti auttaa ja keskusteluista tulee molemmille osapuolille antoisa.
Nykyisin on helppo seurata toisten elämää somessa. Usein somessa näkee vain sitä parasta puolta. Vaikka murheita olisi paljon ja elämä hajoamassa, voi kuvissa näkyä aamukahvikuppi ja taide- tai designlehden keskiaukeama. Meillähän on kaikki hyvin ja arvostamme kulttuuria ja sisustamista. Näin me pidämme salaisuuksia ja saatamme voida pahoin.
Perhepiirien whatsapp-ryhmät ovat nykyisin arkipäivää ja tärkeitä kanavia. Oman perheen sisällä fuskaaminen ei helposti mene läpi. Usein niin hyvin toisemme tunnemme. Maailma on avautunut ja läheisiä asuu kaukanakin, nykyisin on helppoa ja edullista pitää säännöllisesti yhteyttä.
Omassa perheessä on mukava asia, että pidämme yhteyttä myös perheryhmässä. Pääasiassa siellä jutellaan iloisia asioita, puuta heinää ja arkikuulumisia. Välillä taas tulee kipeitäkin asioita esille. Silloin tieto ei lisää tuskaa, vaan paremminkin jakaa taakkaa useamman hartioille. Näin kaikilla on sopivan painava reppu kannettavanaan.
Mitä jos nyt heti lähetettäisiin henkilökohtainen viesti läheisille ja kysyttäisiin mitä sinulle oikeasti kuuluu ja kuinka voit?