Muistoni Alajärven satavuotiaasta maatalousoppilaitoksesta on elämänmakuinen, navetan- ja sikalan hajuinen.
Vietimme maatalousoppilaitoksen 100-vuotisjuhlaa Kurejoella 6.9. Samalle päivälle oli järjestetty sadonkorjuujuhla. Sää suosi ja väkeä oli paljon.
Iso joukko rohkeita miehiä
Koulun koko historia on ollut rohkeiden isäntien taistelua ennakkoluuloja vastaan, oltiinhan paljon sitä mieltä, että maanviljelijä ei koulutusta tarvitse - tehdään vain paljon töitä ja jatketaan samaan malliin.
Onneksi oli uudistushaluisia miehiä, jotka näkivät asiat toisin, he päättivät perustaa Alajärvelle maatalousoppilaitoksen.
Perustamisasiakirjassa on myös vaarini Eeli Matila ja iso joukko muita rohkeita miehiä. Heistä moni takasi oppilaitoksen lainoja, koska rahoitus oli jatkuva ongelma.
Omat muistoni oppilaitoksesta ovat vuodelta 1966, jolloin kävin maamieskoulun. Keskikoulu oli tuolloin jo käyty. Ikää oli kouluun mennessä 17 vuotta ja tulevaisuus hämärä.
Koulu oli sisäoppilaitos. Koulun asuntolaan majoitettiin kauempaa tulleet, monet alajärveläiset kävivät koulua kotoa.
Itse majoituin kahden kaverin kanssa kirkolle Hirsimäen Iikan taloon. Koulumatka kuljettiin polkupyörällä.
Koulun ilmapiiri tuntui heti hyvältä, opettajilla oli käytännön ote, eikä heissä ollut turhaa ”hienostelua.”
Oppilaita oli ympäri maakuntaa, osa suuristakin taloista, minkä he kyllä toivat esille iltakeskusteluissa.
Oppilaissa oli paljon sellaisia, jotka halusivat opinnoissa eteenpäin, toiset taas halusivat eväitä tilansa kehittämiseen. Ehkä se näkyi myös, millä intensiteetillä koulua kukin kävi.
Eläin- ja puutarhaoppia
Opinnot olivat hyvin käytännön läheisiä. Matematiikan tunnilla laskettiin sarka- ja piiriojien kaltevuuksia, säilörehutornin tilavuuksia.
Eläinopin pääpaino oli ruokinta, terveys ja jalostus.
Puutarhaoppi on minuakin hyödyttänyt, nytkin tuli mustaherukoita ja omenia kottikärrykaupalla.
Traktorilla ja varsinkin puimurilla ajo oli minulle uutta ja mielenkiintoista. Koulu järjesti meille mahdollisuuden ajaa Hirsimäen autokoulussa kuorma-autokortin puoleen hintaan, totta kai sen hyödynsin.
Yksi kouluaineista oli kokous- ja keskustelutaito. Siitä opin perusteita myöhempää elämää varten. Monesti kävi, että keskustelu luisui koviin väittelyihin, jos aiheina oli traktorit.
"Massikka” oli tuolloin valtamerkki, mutta Fordeilla ja Valmeteilla oli myös äänekkäät kannattajansa - jos ei muuten pärjätty, niin huudossa ainakin. Myös maatalouden tuotantosuunnat aiheuttivat iltaisin kovaa vääntöä: maakunnan miehet olivat ehdottomasti sikatalouden kannattajia ja järviseutulaiset maidontuotannon kannattajia.
Monenlaista rätinkiä kannattavuudesta lyötiin pöytään.
Kahtiajako oli järkeenkäypää. Järviseudulla tilat olivat pieniä ja säilörehun viljely onnistui hyvin, joten työvaltainen maitotalous oli hyvä valinta.
Vahvoja näkemyksiä
Franssilan Antti oli hyvä opettaja kokous- ja neuvottelutaktiikassa. Monesti Antti jäi koulun jälkeen oppilasasuntolaan keskustelemaan maatalouspolitiikasta ja perunanviljelystä.
Oppilaissahan oli jo aikamiehiä ja heillä oli omat näkemyksensä asioista. Keskustelu saattoi nousta niin kovaksi, että talonmies kävi porukkaa rauhoittamassa. Kävi niinkin, että Antin emäntä soitti kiivaasti Anttia ruokkimaan sikoja, ilta oli tullut huomaamatta.
Vuoroviikoin oli koulupäivän aamuna kello 6 mentävä navettatöille, sen jälkeen suihkuun ja syömään. Kello 8 alkoi koulu.
Koulupäivän päätteeksi taas iltanavettaan tai sikalaan, sitten vielä piti jaksaa väitellä traktorimerkeistä.
Koulupsykologia en muista koulunmäellä tarvitun.
Stipendi taskussa kauppaopistoon
Aikomukseni oli jatkaa opintojani, siksi rehtori Ojanen järjesti minulle kesäharjoittelupaikan valtion koulutilalle Lepaalle lähelle Hämeenlinnaa. Siellä sain kesän aikana hyvää opetusta, olivathan tilan johtaja agronomi ja työnjohtaja agrologi alan hyviä ammattilaisia.
Osuuspankin stipendi taskussa (moitin Joensuun Jormalle rahamäärän pienuutta) jatkoin Lapualle kauppaopistoon.
Työelämässäni tapasin Franssilan Antin monet kerrat. Olin Hankkijalla Järviseutu-Suomenselän myyntipiirin johtajana ja toimi edellytti osallistumista lukuisiin tuottajatilaisuuksiin.
Näissä tilaisuuksissa oli Antti monesti puhumassa maatalouspolitiikan kiemuroista, olihan hän MTK:n varapuheenjohtajana näköalapaikalla. Ansiokkaan esitelmän päätteeksi Antilla oli tapana sanoa ”siunatuksi lopuksi kerron vielä tämän asian" ja niin Antti kiihdytti puheen uuteen vauhtiin; se loppu saattoi kestää vielä puoli tuntia.
Ei se haitannut, olinhan tämän huomioinut tehdessäni tilaisuuden aikataulua.
Jamin Kurejoen toimipisteen juhlapäivänä tapasin vanhoja koulukavereita.
Juteltiin kouluajoista: monen mieleen oli jäänyt koulun isänmaallinen henki, yhteisöllisyys ja kovat hiihtokisat ja koulun johdon kirkas näkemys koulun tehtävästä.
Itselleni avautui työelämän ovi, kun Kurkimäen Kalervo otti minut töihin Hankkijalle, hän oli itsekin käynyt Alajärven Maamieskoulun vuonna 1938.
Maamieskoulu taisi olla käymistäni kouluista sykähdyttävin.
Asko Ranta-aho