Isämme Ahti Mesiäislehdon syntymästä tuli 19.2. kuluneeksi tasan 100 vuotta. Hän syntyi Soinin Keisalankylässä Silja ja Heikki Mesiäislehdon toiseksi nuorimpana lapsena. Mummollamme oli aiemmasta liitosta 5 lasta, 4 poikaa ja yksi tytär. Yksi pojista kuoli sodassa.
Tutkittuamme isän taustaa ja elämää uusperheessä, ymmärrämme miten vaikeaa nuoren miehen elämä on ollut. Kirjeet, jotka hän kirjoitti vuosina 1943–1944 sodasta kuvaavat osin tunnemaailmaa, mikä näiden nuorten miesten tilanne oli, kun he joutuivat suoraan armeijasta rintamalle. Vartiopaikalla yön tunteina he kohtasivat mitä järkyttävimpiä kohtaloita. Isäni oli tuolloin vain 18-vuotias. Tämä koskettaa nyt erityisesti, kun Euroopassa soditaan ja maailma tuntuu olevan sekaisin.
Kirjeistä heijastuu koti-ikävä, rakkaus kotiseutuun, usko Jumalaan ja kuoleman pelko. ”Vartiossa ollessa kuulen kuinka linnut kauniisti laulaa, muistuu mieleen kotikartano ja lehtipuut…Se häämötti kuin satulinna mielessäni”.
Isä hyvä, alkaa tuo kirje. Siinä kerrotaan palveluksen aikana kohdatuista traumaattisista kokemuksista. Kirjeessä päädytään lopuksi kyselemään ”Onko varsa jo syntynyt? Ovatko heinikot ja oraat kasvaneet?” Isä teitittelee sekä isäänsä että äitiään.
Äidin kirje alkaa Rakas äiti! Hän kirjoittaa: ”Tänäänkin saman ryhmän poikia pari joutui pois rivistä. Älkäämme ajatelko meistä pojista mitään siellä, toimikaamme vain isänmaan puolesta…jos korkein on mukanamme, niin kävi kuinka kävi.”
Lopuksi hän pyytää äitiä lähettämään kirjepaperia ja kirjekuoria ja villapaidan, sellaisen ”missä ei ole kaulusta, onko se pulloveri vai mikä?” Isällä oli kirjoittajan taidot.
Isän isä kuoli vakavaan, nopeasti etenevään sairauteen isän armeija-aikana. Valokuva, jossa isä kuljettaa lomalla armeijasta ollessaan hevosella oman isänsä arkkua kovilla kärryillä yksin kohti Soinin Lintuharjua 16 kilometrin matkan, on puhutteleva. Kärryillä on kuuset jokaisessa kärryn kulmassa ja arkku kyydissä. Vaikea kuvailla, mitä mahtoi isän mielessä tuolloin liikkua.
Isä pääsi armeijasta ja avioitui 1948 äitimme Anna-Liisan (o.s. Katajamäki) kanssa, he saivat neljä lasta. Vanhemmat rakensivat oman kodin, viljelivät maata ja uurastivat toivorikkaina. Isä teki metsätöitä omassa metsässä, äiti ompeli pukuja ja hoiti perhettä. Samalla hoidettiin myös muutamaa lehmää ja muita elukoita sekä viljeltiin maata. Isä kuoli vain 52-vuotiaana sydäninfarktiin. Lapsuudessa rahaa oli niukasti, mutta jokainen meistä lapsista on itsensä ja perheensä elättänyt ja veronsa maksanut.
Meillä on hyvä muisto sekä isästä että äidistä.
Helinä Mesiäislehto-Soukka,
sisarukset Sirpa-Leena, Juhani ja Jaana
