Likat oli minu kimpussa aliommaa ja ruinasivat uutta kiikkua: Myö halutaa sellane niiku Linnamäe vempeleissä. Justii sellane missä saa lujat kyyvit.
Issoo koivuu pisti kunno narut, siinä vauhtia piisas. Sitte hyö matki sitä simpanssia tavan takkaa, vällii murisevaa karhua ja karjuvaa tiikeriä. Olivat nii tenkaa, että naapuri Iisakkia alako moine ylypeilemine kenkuttammaa: Työ että ookkaa käyny Ameriikassa, minäpä oo. Se o palijo kauempana ku Helesinki. Soli vissii maalima issoi valtameri joku Atlantti se oli.
Sai Iisakki luut kurkkuu likoilta.
Lenniä muistelut hymmyilyttää, seki vielä, vaihettii Kaisa kans rippiristit.
Juhannuksen aikaa istuvat vakavan näkösenä nuoret ripille laskettavat kirko etupenkissä. Ristiopi alakeet opittii, saatii evästä elämätielle. Ensimmäine käynti ehtoollisella jännitti, sen päivä papi saarnasta ei muistu mielee mittää.
Mite sitä tuntoo arvokkaaks ihtesä ku kokkoonnuttii yhteisee potrettii. Poijjat mustissa puvvuissa, tyttöillä oli valokoset pitkät hammeet.
Kotiväe onnitteluje jäläkee Siirilä Aleksi, suksitehtaajohtaja, harppoo minua kohti. Kouras het mahanpohojasta, aatokset sinkoili päässä. Käälläköhä se minua, Kaisa kans oo käskäissä kulukenu elokuvvii, käytii se kesäillavalssi kahtomassa ja souveltuki yhessä.
Kättelöö oikee: Oon kuullu mite alakis oot työnteolle. Mitä jos alottasit arpeeti fabriikissäni? Ensunkaa minä kettää hanttapulia kelepuuta.
Kuulinkoha oikee, mikä onnepotku. Vastuutuntosena luppautuu vasta korijuutöije jäläkee. Johtaja ilimotti Kaisan päässee kauppakouluu, saa palakalaskija, kirijapitäjä ommaa tehtaasee. Lenni o iha ällikällä lyöty!
Kottii oli kuhtuttu Sisko-täti, isovanahemmat ja naapuri väki. Lyyli-mummo villapaita lämmittää nytki taki alla. Lahajaks anto, ite oli jaksanu tikuta. Pöyvässä oli sen seittämää sorttia, Helemi-äiti oli pitäny siitä huole. Vaari otti iha yksityiskuva, juhulalta tuntu minu takia. Uuvet räsymatotki korreili lattialla. Vielä ku isä-Jussi kerto minu lapsuue muistoja: Mite meijjä elloo oli tullu iso ihime ku sinä synnyt esikoisena, mite palijo oot iloa tuonu.
Mummo uteli mikä ois sopiva laulu, ehoti ku koulussaki ussei veisattii aamuhartauksissa sitä, Tottuue Henki joha sinä meitä...että minäki ossaisi kulukea niitä valakeuve teitä eloni aikana. Se veisattii, hoksasi mite aikuiste silimänurkkaa vierähti ilokyyneleitä.
Suksitehtaa ove Lenni aukas tämmöste muisteluje kans.