Yksi Alajärvelläkin vielä viime vuosituhannen alkuvuosikymmeninä harjoitetuista käsityöläisammateista oli nahkurin ammatti.
Nahkurin käsissä nyljetystä raakanahasta tuli eri vaiheiden kautta viimeistelty nahka, josta tehtiin esimerkiksi kenkiä.
Nahkurit työskentelivät nahkurinverstaissa, joissa oli työkalujen lisäksi muun muassa liotusastioita ja nahkojen kuivaamiseen käytetyt nahkurin orret.
Yksi alajärveläisistä nahkureista oli Aleksi Joensuu, joka rakennutti Särkipadon nahkurinverstaansa kirkonkylän Räntilän talon maalle 1920-luvulla.
"Aleksi-papan" nahkurinverstaasta on vielä muistikuvia hänen lapsenlapsillaan Jorma Joensuulla ja Pirjo Joensuu-Lesosella.
Verstaaseen kuuluivat märkä- ja kuivapuoli.
Märkäverstas sijaitsi sillan pielessä Särkipadolla ja kuivaverstas entisen TVH:n varikon naapurissa Tuluutintien suuntaisesti.
– Verstaat olivat harmaita hirsirakennuksia. Niitä lämmitettiin puilla, Joensuu ja Joensuu-Lesonen muistelevat.
Karmea haju jäänyt muistiin
Märkäverstaassa liotettiin muun muassa lehmien, hevosten ja hirven nahkoja valtavissa sammioissa, joita oli kymmenkunta.
Maahan upotetut sammiot olivat täynnä vettä, johon oli lisätty muun muassa alunaa ja parkkia.
Alajärven historia -kirja kertoo, että parkitsemalla herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä ja hauraasta raakavuodasta saatiin säilyvä ja lämpöä kestävä raaka-aine.
Kun nahat olivat lionneet muutaman viikon parkkiammeessa, niistä poistettiin liha.
– Haju oli ihan kamala, Joensuu-Lesonen muistaa.
Nahkojen puhdistamiseen ja parkin irrottamiseen käytettiin pantveistä.
Nahat olivat hyvin painavia, kun ne nostettiin vedestä pois.
Jorma Joensuu ja Pirjo Joensuu-Lesonen muistelevat, että tarvittiin kaksi miestä nostamaan nahat kärrylle, jolla ne vietiin kuivaverstaalle muokattaviksi.
Nahkurin orsilla nahat kuiviksi
Kuivaverstaalla nahat kuivattiin orsilla.
Aleksi Joensuun verstaalla tehtiin myös vällyjä, joissa oli noin 20 senttiä pitkät villat.
– Niillä oli aikoinaan kova menekki, Joensuu ja Joensuu-Lesonen kertovat.
Aleksi Joensuun verstaan toiminta oli melko isoa.
Nahkoja tuotiin sinne muokattaviksi myös Soinista, Vimpelistä, Kyyjärveltä ja Lappajärveltä.
Aleksi Joensuu sai apua pojiltaan Matilta, Heikiltä, Einolta ja Kallelta.
Myöhemmin heistä Matti jäi hoitamaan verstasta Aleksi Joensuun toimiessa "työnjohtajana".
– Muut pojat saivat töitä naapurista TVH:lta, niin myös isämme Heikki, Joensuu-Lesonen kertoo.
Aleksi Joensuun valmistamia nahkoja oli vielä näytteillä Alajärven maatalousnäyttelyssä 2.-3.8.1952
Viitasaarelta nahkuriksi Alajärvelle
Muitakin nahkureita Alajärvellä oli.
Alajärven historia -teos tietää kertoa, että vuonna 1880 viitasaarelainen Antti Hänninen perusti nahkurinverstaan Paavolan Alapihan rantaan. Sittemmin tehdas siirtyi Tuluuttiin ja Hoiskoon ja jäi 1920-luvulla Viljami ja Alina Hännisen hoidettavaksi.
– Vuonna 1916 Hänninen valmisti työntekijänsä kanssa 100 pieksunahkaa, 180 päällis- ja varsinahkaa sekä 110 lampaan ja vasikan nahkaa. Lisäksi Antti parkitsi 110 sian-, mullin-, vasikan- ja lampaanvuotaa, historiateos kertoo.
Samoihin aikoihin nahkurinliikkeen perustivat myös esimerkiksi Kaarlo Kivi ja Kalle Linnanmäki.
Kivellä oli vuonna 1919 verstaassaan neljä työntekijää. Hän myi yrityksensä pari vuotta myöhemmin kauppias J.H. Keltikankaalle.
Linnanmäki työskenteli yksin nahkurinliikkeessään Kurejoella, mutta hankki vuosittain 600 nahkaa, joista sai mukavan myyntituoton.
Alajärvellä toimineet nahkurinliikkeet pystyivätkin tuottamaan riittävästi nahkaa pitäjän asukkaiden tarpeisiin 1900-luvun alussa.
Kenkiä nahoista tekivät talosta taloon kiertäneet suutarit.
Vaikka teollisesti tehdyt kengät yleistyivät vähitellen, jatkoivat monet nahkurit toimintaansa Alajärvellä vielä 1920- ja -30-luvuilla.
Vuonna 1923 Suomessa oli 670 nahkuria. Nykyään ammatin taitajat ovat erittäin harvinaisia - esimerkiksi vuonna 2013 Suomessa oli enää alle 20 nahkatehdasta tai turkismuokkaamoa.