Oletko tiennyt, että Halsualta kotoisin oleva, Suomen ja koko maailman ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut, Hilja Pärssinen (1876–1935) oli yksi niistä naisista, jotka olivat synnyttämässä naistenpäivää? Naisasianaisen suuria ansioita oli myös olla ensi- ja turvakoti-idean äiti.
Hän agitoi naisten äänioikeuden puolesta eräänlaisissa naistenpäivissä muun muassa Viipurissa. Pärssinen raportoi teoistaan Saksan työläisnaisten johtajille ja sitä kautta laajemmin maailmaan. Lopulta ryhdyttiin viettämään kansainvälistä naistenpäivää. Myös Yhdysvalloissa oli ollut samanlaista toimintaa.
Pärssinen oli joka tapauksessa yksi naistenpäivä-ajatuksen uranuurtajista. (Kiinnostuneet, lukekaa lisää Armi Viidan, Marjaliisa Hentilän ja Matti Kalliokosken teoksesta Uuden ajan nainen Hilja Pärssisen elämäkerta.)
Tasa-arvon eteen on otettu valtavia loikkia sadassa vuodessa, mutta kyllä tässä työtä riittää. Tovi sitten kansanedustaja Annika Saarikko (kesk.) julkaisi somessa käsinkirjoitettuja viestejä, joissa täysin ala-arvoiseen tyyliin ruodittiin hänen ulkonäköään. Saarikko kirjoittaa, että hänet nämä postit vievät ala-asteelle, välituntien huutoihin ja supattavaan kuiskutteluun. ”Johonkin käsinkosketeltavaan epävarmuuteen ja pelkoon, omaan ahdistukseen, joka purkautuu näissä teksteissä samoina ryhävalaina, saatanoina ja mätimahoina”.
Saarikko ei vaikene, eivätkä vaikene monet muutkaan poliitikot tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa toimivat naiset, jotka joutuvat vihapuheen puheenkohteeksi.
Naisiin kohdistuva sukupuolittunut digitaalinen väkivalta on ongelma ja sen uhka kohdistuu erityisesti julkiseen keskusteluun osallistuviin naisiin. Naistenpäivää tarvitaan yhä.