Kiitos lukijoiden, toimitus on ollut viime vuosina vaikean tehtävän edessä valitessaan sopivaa järviseutulaista naista naistenpäivän kukkien saajaksi. Tänä vuonna ehdotuksia tuli erityisen paljon. Useissa niistä oli henkilökohtaisen elämän selviytymistarinoita, jotka koskettivat jo kun luimme niitä läpi. Toivottavasti saamme kertoa näistä teille myöhemmin.
Kukkien saajaksi halusimme valita tällä kertaa naisen, jonka rooli omassa yhteisössään on kiistattoman merkittävä. Vaikka ”annettujen äänien määrä”, ei ollut merkityksellinen, voin kuitenkin kertoa, että Sisko Halonen sai äänivyöryn. Ehdotukset tulivat Lehtimäeltä aivan eri alojen ihmisiltä ja auttoivat meitäkin hahmottamaan Halosen monipuolisen roolin osana lehtimäkeläisten arkea. Häntä ei yksinkertaisesti voinut sivuuttaa. Yhteisöt tarvitsevat juuri tällaisiä hiljaisia puurtajia. Olkoon tämä naistenpäivän kukkakimpputempaus sitten yksi paikka nostaa heitä esiin.
Tänään vietettävänä naistenpäivänä haluan kuitenkin muistuttaa, että naistenpäivän historia on jotain ihan muuta kuin tarve ostaa kotiin rouvalle kukkia. Mukavaa toki sekin, mutta päivällä on merkittävä historiallinen tausta. 1900-luvun alussa päivän tarkoituksena oli edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä. Päivä muistuttaa edelleen sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Matkaa siihen on.
Tiesitkö, että yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään? Naisten ansiot ovat Suomessa keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät. Maailmanlaajuisesti palkkaero on 22 prosenttia. Naisten osuus kansanedustajista on maailmanlaajuisesti vain noin neljännes. Naistenpäivän sanoma on yhä tärkeä.