Heikki Honkolalta ilmestyi viime vuoden puolella lukijaystävällinen ja huolellisesti valmisteltu kirja ”Murtolammin hautausmaa”.
Se on käsikirja sanan varsinaisessa merkityksessä, kuten hänen aikaisemmatkin kirjansa.
Lehtimäkisten lisäksi hänen kirjoistaan iloitsevat myös monet muut ”mäkiäijät” (niin meitä lakeuden miehet aikoinaan kutsuivat), joiden juuret ovat syvällä täällä Suomenselän vedenjakaja-alueella.
Tällä kertaa pysähdyin lääkärinä ja teologina erityisesti kahden asian, suurien nälkävuosien ja kuolinsyiden, kohdalla.
Suuret nälkävuodet 1863-1868
Monia vuosia sitten sain omakseni Aaro Vallinmäen kirjoittaman ja vuonna 1929 julkaistun kirjan ”Hiilipiirtoja Lehtimäen seurakunnasta ja kunnasta”. Silminnäkijäkuvaukset suurten nälkävuosien hädästä puhuttelivat kanttori Vallinmäkeä suuresti.
Hänen kirjastaan luettuna ne koskettivat myös minua voimakkaasti. Nälkiintyneitä kerjäläisiä saapui Lehtimäelle suuria määriä erityisesti Soinista, Karstulasta ja Perhosta.
Vallinmäen kirjassa oli mainittu nälkään kuolleiden lukumäärät ja hautapaikat Murtolammin hautausmaalle portista mentäessä heti vasemmalla.
Nyt Heikki Honkolan kirjaa lukiessa kuitenkin vasta havahduin: esimerkiksi toukokuun toinen sunnuntai vuonna 1868, samana päivänä, samalla kertaa, samasta syystä, juuri siellä ja sinne haudattiiin peräti 26 ruumista!
Sinne hautausmaan vasempaan hiljaiseen nurkkaan, joka oli Vallinmäen aikaan ilman ainuttakaan muistomerkkiä, kohosi nalkävuosina kuolleiden muistopaasi vuonna 1962.
Se pystytettiin maanviljelijä Kalle Flinkmanin toimesta ja kustannuksella. Kiveen veistetyt äiti ja lapsi nostavat katseensa ja kätensä rukouksessa Taivaallisen Isän puoleen: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” (s. 73)
Kuolinsyyt
Murtolammin hautausmaalle haudattujen kuolinsyyt puhettelevat: kurkkumätä, tulirokko, tuhkarokko, hinkuyskä, polio, tuberkuloosi, espanjantauti, erilaiset bakteeri-infektioiden pohjalta kehittyneet tappavat keuhko- ja sisäelintulehdukset sekä lapsivuodekuume.
Näitä kuolinsyitä ja tauteja tähän kirjoittaessani en voi kylliksi kiittää Jumalaa siitä, mitä me olemme lääketieteen edistymisen kautta esimerkiksi rokotusten, antibioottien ja lääkehoitojen muodossa saaneet!
Kansansairauksiin kuoltiin jo suhteellisen nuorena. Nykypäivän ihmisille näiden sairauksien ennalta ehkäisy, lääkehoidot, toimenpiteet ja leikkaukset ovat tuoneet valtavaa apua.
Murtolammin hautausmaa oli käytössä noin vuoteen 1934.
Kuolinsyyn merkitsijänä kirkonkirjoihin oli siihen saakka pappi.
Heikki Honkolan mukaan maaseudulla alettiin vaatia lääkärin laatimia kuolintodistuksia vasta vuonna 1935 annetun asetuksen jälkeen. (s.28-29) Katsoessani edellä mainittuja papiston merkitsemiä kuolinsyitä en usko, että niihin olisi kuitenkaan lääkärien toimesta tullut juurikaan muutoksia.
Ruoka ja terveys kuuluvat monen muun tarpeellisen asian kanssa Jumalan antamaan jokapäiväiseen leipään, kuten uskonpuhdistaja Martti Luther Vähässä katekismuksessa luettelee.
Luther jatkaa: ”… me anomme tässä rukouksessa, että hän opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.”
Voin vain aavistella miten paljon Heikki Honkolan kirjalla on annettavaa lehtimäkisille ja erityisesti heille, joiden poisnukkuneista omaisista on tallennettu lehtikirjoituksia ja risti-ilmoituksia.
Usko Kolmiyhteiseen Jumalaan ja Hänen pyhään sanaansa ei järkkynyt.
”Ja ´kuolon uneen´ nukkuneet saatettiin matkalle riemulliseen jälleennäkemiseen luottaen.”
Ahti Honkola